AMLS

Siitä puhe mistä puute. Pariin otteeseen on tänäkin talvena noussut puheenaiheeksi lämmönsäätely kotitaloudessamme. Lämpöä ja sen riittävyytä sääteleekin poikkeuksellisen kehittynyt järjestelmä. Se on kohtuullisen yhteensopiva perinteisten pattereiden ja suurten kivimassojen lämmittämiseen perustuvien lämmityselementtien kanssa. Ajoittain se ylikuumenee, jopa käräyttää käämit, toimimattomien termostaattien ja vuotavien pattereiden takia. Välillä se kieltäytyy ymmärtämästä, miksi ulkolämpötila -5 astetta tuntuu työhuoneessa t-paitakelinä ja vessassa jäätymisenä. Järjestelmä on kuitenkin NIIN kehittynyt, että se kykenee nollaamaan itsensä ja uskomaan lämpöisempään huomiseen. Järjestelmämme on AMLS. Aistiperäinen. Manuualitoiminen. Lämmönsäätelyjärjestelmä.

Järjestelmän toimintaa on tosi helppo kuvata. Kun tulee kylmä suljetaan yläkerran ovi. Tämä tehdään usein noin syyskuussa. Ovi avataan kun tulee kuuma. Tai pitää pestä pyykkiä. Tai vaihtaa sulake. Ei muuten. Usein samaan aikaan oven sulkemisen kanssa laitetaan kiertovesi lämpiämään ja saman tien kiertämään. Tähän käytetään mustaa mötikkää sulaketaulun vieressä. (Tarkempi tekninen kuvaus uupuu...) Mötikän toimintaa (liittyy pumppuun) säädellään tietenkin sulakkeella. Tiivistetysti, jos on niin kylmä, että oven sulkeminen yksinään ei riitä, käännetään sulake kiinni. Jos sitten tulee kuuma, tai tahdotaan säästää syyskeleillä, käännetään sulake auki. Helppoa.

Jos tulee aivan sairaan kuuma, tavallisesti vain kesällä, avataan alakerran ikkunat. Paitsi jos myös ulkona on sairaan kuuma. Silloin pidetään ikkunat kiinni. Ikkunoita käytetään kyllä myös silloin, jos lämpöä pitää saada kiertovesijärjestelmää enemmän ja/tai kiertovesi ei toimi. Silloin nimittäin lämmitetään uuneja. Toki muutenkin. Paradoksaalista kyllä, etenkin syksyn ensilämmitysten yhteydessä talo on tapana ensi  jäähdyttää perusteellisesti pitämällä ikkunoita auki läpivedonomaisesti heti sytytyksen jälkeen. Savun haihduttua ikkunat voi sulkea ja varsinainen lämmitys alkaa.

Järjestelmämme tukee kestävää kehitystä niin hyvin kuin voi. Huterassa puutalossa se on hankalaa, mutta kaikki meillä käyneet tietävät, että meillä tosiaan yritetään eristää. Päiväpeiton talvivirka on roikkua oven edessä sisäpuolella, heti kynnykselle viikatun paksun täkin yläpuolella. Eristyksen kruunaa kaksi oven edessä nukkuvaa koirulia. Näillä toimenpiteillä eteisen lattialämpötila on saatu pidetyksi melkein kymmenessä asteessa. Etteikö olisi vaikutusta...

Milloin järjestelmä sitten hälyyttää liiallisesta kylmyydestä? Se on se aistiosuus. Kun aamulla heräämisen hetkellä tuntee peiton liikkeen kylminä ilmavirtoina, silloin yleensä on kylmä. Tai jos yöllinen vessakäynti herättää niin hyvin, ettei unta saa yli tuntiin. Tuolloin tehdään kaikki yllämainitut toimenpiteet, ja jos ne eivät auta, soitetaan kavereille (vesijärjestelmäongelma) tai sähkärille (tuntematon sulake palanut -ongelma). Ongelmanratkaisua odotellessa puetaan päälle fleecekerrasto, toppahousut, villapaita, villasukat ja ainot, ja kipaistaan nojatuliin lämpötyynyn seuraksi juomaan aamukahvia.

Järjestelmä varoittaa luonnollisesti myös poikkeamista kokonaisjärjestelmässä. Kun esimerkiksi oleilee ulkona yli kymmenen asteen pakkasessa ja aistit rekisteröivät katolta tasaisesti tippuvan veden, voit olla melko varma poikkeamasta. Oppivana oliona järjestelmä myös yhdistää helposti poikkeaman ja sen syyn (tässä tapauksessa kissa on kavunnut yläkertaan ja avannut oven) ja korjausliikkeen (kiipeä yläkertaan, etsi kissa ja sulje ovi tiukemmin). Vaikka järjestelmämme on ylivertainen, tulee joskus  kuitenkin tilanteita (sähkökatko, suurempi sulakevika, vuotava lämmityskattila, 3. kylmä päivä peräkkäin) jolloin ei auta kuin odottaa lämpimämpää säätä, ottaa ehkä lasi viiniä ja pysyä tiukasti vällyjen alla. Välillä sen voi tehdä, vaikka pärjäisi ilman toppahousuja :).