Lähtötilanne 1.1.2010.
Meillä on siis talo. Punainen ja söpö, aika vino. Pannari ei tahdo pysyä pellillä uunissa, sen verran on kallistusta, mutta muuten talo on jämäkkä. Tai näin uskomme. Pakkasten tullen meillä on kylmä - kesällä usein ihan sopiva. Talolla on ikää reilut 80 vuotta ja ikäänsä nähden se on pirteä tapaus. Talolle seuraa pitävät perinteinen aitta, mummon mökki ja isooon iso (totaalisen överi) navetta, johon joskus tulee karsina pienen pienelle ponillemme :). Nyt se palvelee oivasti varastona tuttujen veneille ja omille härpättimille.
Pihaakin meillä on aika paljon. Muutama tuhat neliötä pihamaata ja melkein kolme hehtaaria peltoa. Pellon määrä on ihan överi lemmikkiponin kulutukseen nähden. Mutta poni ei valita. Ja kuka sitä tietää kuinka monta heppaa meidän mäelle vielä tulee majoittumaan. Pihapiiriin tuli aidat hartaasti odotetun berninpennun myötä viime kesänä. Ja koska kaikkinainen kohtuus tuntuu välttelevän meitä, aidan sisällä temmeltää kohtapuoliin toinenkin berninpentu. Sijoitustyttö tosin. Eläinlääkäri sanoi, että kohta teillä on siellä kaksi idioottia joista kumpikaan ei tottele mitään, mutta överiksi elämiseen liittyy kohtuullisen (kohtuttoman?) suuri määrä optimismia ja jääräpäisyyttä, joten me uskomme, että hyvä siitä tulee. Helpoksi sitä ei kai kukaan kuvittelekaan.
Niin, ja sitten meillä on kolme kissaa. Yksi vähän vanhempi bernin värinen katti, ja kaksi nuorempaa raitapaitaa. Tätä pitäisin näin maalla ihan kohtuullisena määränä - jokainen katti on kesät talvet täysin työllistetty hiirien ja myyrien kanssa.
Punaista taloa asutamme myös me, lauma ihmisiä: äiti, isi ja kahdeksan ja viisivuotiaat tytöt. The remonttia olemme suunnitelleet ihan vähän aikaa - pari vuotta - ja nyt se on alussa. Ehkä tytöt saavat omat huoneet jo tänä vuonna, minä kunnon keittiön ja parhaana kaikista - ehkä meillä on kohta suihku...! :D
Meillä on siis talo. Punainen ja söpö, aika vino. Pannari ei tahdo pysyä pellillä uunissa, sen verran on kallistusta, mutta muuten talo on jämäkkä. Tai näin uskomme. Pakkasten tullen meillä on kylmä - kesällä usein ihan sopiva. Talolla on ikää reilut 80 vuotta ja ikäänsä nähden se on pirteä tapaus. Talolle seuraa pitävät perinteinen aitta, mummon mökki ja isooon iso (totaalisen överi) navetta, johon joskus tulee karsina pienen pienelle ponillemme :). Nyt se palvelee oivasti varastona tuttujen veneille ja omille härpättimille.
Pihaakin meillä on aika paljon. Muutama tuhat neliötä pihamaata ja melkein kolme hehtaaria peltoa. Pellon määrä on ihan överi lemmikkiponin kulutukseen nähden. Mutta poni ei valita. Ja kuka sitä tietää kuinka monta heppaa meidän mäelle vielä tulee majoittumaan. Pihapiiriin tuli aidat hartaasti odotetun berninpennun myötä viime kesänä. Ja koska kaikkinainen kohtuus tuntuu välttelevän meitä, aidan sisällä temmeltää kohtapuoliin toinenkin berninpentu. Sijoitustyttö tosin. Eläinlääkäri sanoi, että kohta teillä on siellä kaksi idioottia joista kumpikaan ei tottele mitään, mutta överiksi elämiseen liittyy kohtuullisen (kohtuttoman?) suuri määrä optimismia ja jääräpäisyyttä, joten me uskomme, että hyvä siitä tulee. Helpoksi sitä ei kai kukaan kuvittelekaan.
Niin, ja sitten meillä on kolme kissaa. Yksi vähän vanhempi bernin värinen katti, ja kaksi nuorempaa raitapaitaa. Tätä pitäisin näin maalla ihan kohtuullisena määränä - jokainen katti on kesät talvet täysin työllistetty hiirien ja myyrien kanssa.
Punaista taloa asutamme myös me, lauma ihmisiä: äiti, isi ja kahdeksan ja viisivuotiaat tytöt. The remonttia olemme suunnitelleet ihan vähän aikaa - pari vuotta - ja nyt se on alussa. Ehkä tytöt saavat omat huoneet jo tänä vuonna, minä kunnon keittiön ja parhaana kaikista - ehkä meillä on kohta suihku...! :D
...to be continued... :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti