Niin, siitä talosta. Ennen muuttoamme, reilut kaksi vuotta sitten, oli taloa asuttanut isäntä ja hänen renkipoikansa. Poikaporukan kädenjälki näkyi, ja osittain talon ja sen ympäristön kuntoa voisi kuvata, hm, aikamoiseksi. Katsantohetkellä pihaa koristi sen verran pitkä ja komea laineileva heinäpelto, että pihassa olevat kirsikka- ja luumupuut löytyivät vasta seuraavana kesänä - iloinen yllätys muuten. Anoppi raatoi poikansa kanssa seuraavana keväänä monen vuoden heinien haravoimisessa ja siitä asti olemmekin saaneet nauttia ehkä hivenen kumpuilevasta, mutta sitäkin vihreämmästä nurmikosta talomme ympärillä. Myös muun ympäristön siivoamiseen on kulunut tovi jos toinenkin, mutta miehenpuolen raataminen ei tässä ole mennyt hukkaan: kädenjälki näkyy.
Talo itse sitten. Meillä oli aikomus aloittaa remppa heti ensimmäisenä keväänä (oli oli). Niinpä ei kauheasti huolettanut talon surkeat fasiliteetit, edes näin nykytytön mukavuustasoon tottunutta. Ei suihkua, nää, pikkujuttu, piharakennuksessa on sauna. Keittiö paljastui, ei lahoksi vaan läpimädäksi, joten sekin piti purkaa, mutta kukapa sitä ei filmivanerista seinämatskuna tykkäisi - ja Ikea pelasti loput. Tuvassa on kivan lämmintä, pakkasillakin, ja toisella puolella taloa taas ei ruoka pääse talvella pilaantumaan vaikka sattuisikin unohtumaan pöydälle. Pari ensimmäistä kuukautta meillä ei ollut keittiötä ollenkaan, edes sitä omilla jaloilla seisovaa tiskipöytää ja se oli ehkä hiukkasen epämukavaa - mikroruoka tökki jo aika paljon kuudennella viikolla.
Sulakkeet ovat antaneet meille hupia lukuisia kertoja (vaikka aina ei olekaan naurattanut). Vanhojen talojen tapaan täälläkään ei ole sähköjen kanssa varauduttu ihan nykykuormitukseen, ja niinpä sulakkeita on tullut poltettua useampaankin kertaan jos on sattunut vaikkapa uuni ja kuudenkympin pesuohjelma samaan aikaan päälle. Hauskuus syntyy tontille näennäisen satunaisesti ripoteltujen sulaketaulujen läpikäymisestä. Jos nyt käy vaikka niin, että pesukone, jääkaappi, kaksi keittolevyä neljästä, olkkarin yksi pistorasia ja alakerran vessan valo lakkaavat toimimasta meillä on kokonaista kolme taulullista merkkaamattomia sulakepaikkoja kokeiltavana. Lystiä!
Mutta se on kohta mennyttä. Nyt The remontin kynnyksella voi naureskellen katsella taaksepäin ja muistella muitakin hauskoja muistoja: ensimmäisiä keittiössä kipitteleviä hiiriä, tiheitä sähkökatkoja, talven tullen ovien eteen kasattuja vilttejä, vuotavaa vessanpönttöä, kopeekoilla täytettyjä sulakkeita, kaappien puutetta ja mitä kaikkia muita niitä nyt onkaan. Ei niin, etteikö monelle asialle olisi voinut tehdä paljonkin jo tässä odotellessa, mutta ei ole kannattanut, me kun ollaan aloittamassa remonttia - ihan justiinsa... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti