Mokomakin elikko!

Poninpalleroinen on jälleen päättänyt ettei anna turhaan aitausten rajoittaa vapaata mieltään. Johan tässä on onnea sähköttömällä aidalla koeteltukin, mutta kun, se samainen elikko (ÄRP) tuhosi edellisen sähköpaimenen melko tyystin, ja päätettiin odotella vähän pienempiä pakkasia ennen uutta yritystä. Muutama päivä sitten kyseinen neiti oli päästä hengestään kun oli päättänyt liittyä osaksi suokkitammalaumaa. Ajoitus ryhmääntymiselle oli surkea; heinäaika innoitti toisen suokkitamman potkimaan ponia oikein urakalla. No, se pääsi onneksi aika vähällä. Lavan lisäksi suurimmat vauriot taisi kärsi ponin ego; nyt se on ehkä enää asuntovaunun kokoinen. Sen menetyksen kanssa me pystytään kyllä elämään.

Voisi kuitenkin siis uskoa, että poni (oikeasti viisas otus) ottaisi tästä opikseen. Niinpä, vaikka aidassa oli vielä remppaamista, odotukset oli kovat kun poni aamulla tukevasti särkylääkkeellä doupattuna tungettiin tarhaansa. "Kyllä se siellä sen aikaa pysyy kun saadaan aitaan sähköt vedettyä." Pysyikö? No ei. 2 h, ja poni oli taas pihalla. Sanoin, että tyhmä poni! Mutta oliko se - ei ollut, tietenkään. Tällä kertaa poni oli matkalla kohti päärakennusta...