Ei vieläkään kuvia!

Höh. Olin jälleen täysin valmistautunut kuvapäivitykseen. Valkkarilasi on tietskan ääressä ja tällä kertaa muistin kamerankin. Vaan ei ole siirtopiuhaa. Se saattaa olla talolla. Ja koska siellä ei edelleenkään ole pahemmin valoa, mutta sen sijaan sadetta löytyy runsaasti, en jaksa mennä hakemaan piuhaa. Sorry, ehkä ensi kerralla (sitä ennen pitänee kuitenkin investoida uuteen valkkariin, kun pelkästään kuvapostautsa  yritellessä on kohta tullut kumottua kokonainen puteli).

Joka tapauksessa. Yläkerran lattiat on käytännössä vahausta vaille valmiit. Niitä on pieteetillä hiottu, paklattu, peitelty, putsailtu ja puunailtu. Helpommalla olisi päässyt kun olisi vaan tilannut jonkun tyypin hiomakoneineen tänne, mutta toisaalta, sitä mukaa kun raksabudjetti alkaa lähennellä kovaa kyytiä nollaa (tai jotain vähemmän), sellaiset viidensadan säästöt alkaa olla ihan tosi kova juttu. (Oli ne aiemminkin, mutta nyt tilanne vähän ikäänkuin korostuu...). Sitäpaitsi, jos meidän yläkerran mäntylautalattia on jo parin bernivierailun jäljiltä, kuis sen nyt sanois, lievästi kuprukas, niin tuskin sitä lattiaa kannattaa vain muuttopäivää varten hirveesti hinkuttaa. Tästä tietysti moni (valtaosa) voisi olla ihan eri mieltä, mutta tämä ei olekaan mikään demokraattinen ratkaisu (ja keväällä meni muutenkin usko koko demokratiaan). (Pikkasen huvittavaa on, että aletaan kuulostaa ihan samalta kuin nämä tyypit täällä..hui!)

Lattia on siis vahausta vailla valmis. Ja kun se on valmis, me muutetaan. Tänään meille iski yhtäaikainen muuttohinku :). Minulle koska haluan lapset vähän stabiilimpaan tilaan, pihan yli ramppaaminen pimeällä on tylsää, vessa olisi kiva, enempikin tilaa olisi ok, haluan löytää vaatteet alle tunnissa, ja retkeily alkaa jo riittää. Siippa haluaa muuttaa koska ei halua nukkua pikkumökissä koirankarvojen keskellä (siivous tai kaksi päivässä ei vielä riitä muuttamaan tätä tilannetta kun bernillä on karvanlähtö). En ole kyllä kovin varma kuinka paljon muuttokaan juuri tähän asiaan vaikuttaa :).Joka tapauksessa halutaan siis muuttaa.

Bernit ovat olleet näyttelytykkejä :). Ollaan käyty peräti kaksissa näyttelyissä. Ehdottoman positiivista on, että pikkuberniä ei ole enää pelottanut ollenkaan hysteerisesti. Itseasiassa ei juuri ollenkaan. Mörkökausi siis ehkä selätetty, joskin saatiin myös apua ja tukea monilta tahoilta. Halaukset ja kiitokset kaikille teille!

Eilinen näyttelykeikka oli mukava. Toinen kisatykki tosin käyttäytyi vain piirun verran aikuisemmin kuin puolivuotias: jos oli hetki hiljaista (myös kehässä) kävi makaamaan ja natustamaan hihnaa. Jos juostiin, poukkoili minun vieressäni tasakäpälää silkasta riemusta. Koita siinä nyt komentaa kun toisella on MAAILMAN hauskinta! :) Pikkuberniläinen taas on heittanyt lähes kaikki karvansa. Pökät ja rintakarvat on vielä tallella. Ne ei vaan oikein riitä antamaan sellaista viimeisteltyä vaikutelmaa - enemmänkin mieleen tulee Pelle Hermanni (kaljun jälkeen kunnon tupsut). No, emme antaneet tämän häiritä vaan käytiin psytypäin (ja hännin, huoh) edustamassa :).

Viikonloppuna kisailtiin myös yleisurheilussa. Suomalaiset ja ruotsalaiset kamppailivat paremmuudesta, mutta niin tekivät myös alakouluikäiset kuntalaiset täällä meillä päin. Kisat meni hienosti. Esikoinen sijoittui pronssille korkeudessa ja kuopus kiri voittoon 300 metrillä sekä edusti mainiosti viestijoukkueessa. Äityli oli kyllä super-ylpeä molemmista rinsessoista :).

Ja vielä "pitäisi"-aiheinen listaus. Pitäisi-listalla on vanhat tutut jutut. Pitäisi löytää sopivat lamput kuistille, rappukäytävään ja ulos. Pitäisi maalata eteisen seinä. Pitäisi paklata eteisen toinen seinä. Pitäisi käsitellä yläkerran lattia- ja peitelistat. pitäisi muuttosiivota. Pitäisi lukea läjä ohjekirjoja. Loput pitäisi-asiat taitaakin liittyä sitten sitten muuhun elämään. Vähän niinkuin: Pitäisi käydä jo nukkumaan.

Aurinkoa!

Syyskuuta

Olin täysin valmistautunut kuvapäivitykseen: valkkarilasi kourassa ja tietsikka vireessä, siirtopiuhakin saattaa olla tallessa. Mutta, unohdin kameran talolle. Pöh. Ja kun, jostain syystä, meillä ei vieläkään ole kunnollisia pihavaloja ja/tai ollaan laiskoja käyttämään niitä kunnottomiakin, niin en jaksa lähteä jalkoja katkomaan tuonne pimeeseen. Otsalamppukin on jossain, missä lie. Joten, ei kuvapäivitystä tällä kertaa. (Viinin meinaisn kuitenkin juoda... Ja tähän siis selityksenä se, että bloggeri tökkii, ja menee hermot, ja lataankin nykyään kuvat (lähes) aina viinilasillinen kaverina, ni.)

Voin kuitenkin kertoa joitakin jossain vaiheessa kenties kuvitettaviakin juttuja tästä valmiista talostamme :). Selkäjumituksen seurauksena meille on tullut lattialistat alakertaan (kaikki!), sekä kattolistat makkariin ja työhuoneeseen. Kaksi huonetta täysin valmiina, vielä pari pikkasen vaiheessa...

Ulkomaalaus taitaa siirtyä vuodelle 2012. Tämä loppukesän ja alkusykyn sää on ollut vuoropäivin joko pikkuriikkisen turhan turbulenttia, trooppista tai tulista, joten maalauksen ajoituksessa on ollut pieniä haasteen tapaisia.  Alkukesäksi on sitten tilattu raikkaan kuulasta ja kivan kuivahkoa ulkkomaalaussäätä. Ihan vaan tiedoksi.

Kaikki sitä vaan tuntuvat edelleen olevan hiiirvittävän huolissaan siitä milloin me muutetaan. No worry. Me aiotaan kyllä muuttaa :). Kaikki on kiinni yläkerran lattioista. Ne pitää edelleen saada vahauksen alaisiksi ja se toimenpide saattaa pikkaisen kärtsätä. Tänään tein testiajon yläkerran vessaan. Ihan hyvältä näytti. Eka putsailin lattia kevyellä käsihionnalla, imurilla ja lopulta tahrojen ja pintapyyhinnän osalta lakkabensiinillä. Huomenna uusi kierros ja sitten muiden huoneiden kimppuun. Josko jo viikon päästä olisi lattiat vireessä (onhan siinä dedistä...)

Tutkimuselämän dedikset on taas olleet pikkasen piukalla ja se yhdistettynä työelämän myös hiukan kireähköön viritykseen on aiheuttanut sen, että minä en taaskaan muista yhtään mitään. Same old, same old... Joten ihan oikeasti kampaaja, opettaja, balettiopettaja... anteeksi! Eniten näissä unohduksissa ärsyttää se, että en todellakaan haluaisi antaa sellaista kuvaa, ettenkö arvostaisi työpanosta tai muuta sellaista. Päinvastoin - arvostan! Jotenkin vaan etenkin nuo tutkimushommat on sellaisia, että kun niitä tekee, niin minä en muista mitään. Hullu tiedemies -ainesta ;)? (Vaikka ei minusta ikinä tulisi esimerkiksi mitään Peter-setää. Koska niin hullua/ hajamielistä/ maailmasta erkaantunutta minusta ei nähtävästi tule tekemälläkään, että unohtaisin nukkua ja syödä ja siltikin vaan porskuttaisin päivästä toiseen. Noub. Yksi kerta tässä yritin ja jo vaatimaton viikon osa-aikavalvominen yhdistettynä noin seitsemän tunnin taukoon ravinnon tankkauksessa johti aika heiveröiseen lopputulokseen. Toivottavasti siis voidaan käyttää muita mittareita tuon tiedehenkilöllisyyden arvioimiseen :).

Mutta nyt minä menen nukkumaan. Hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Uusi parempi elämä näet. Palaan tähänkin aiheeseen lähiaikoina. Kivaa viikon aloitusta kaikille!

Muuttolupa!!!

Meillä on muuttolupa! (Otsikosta saatoitte jo arvatakin :).) Eikä siinä vielä kaikki. Rakennustarkastaja kävi eilen ihmettelemässä paikkoja, ja aikansa taloa katsastettuaan totesi, että eiköhän me pidetä loppukatselmus nyt samalla. Ja sitten me pidettiin. Yht'äkkiä meidän raksa onkin viranomaissilmin valmis, vastaava mestari oli vapautettu vastuista ja herrat tarkastaja ja mestari kättelivät meidät ja toivottivat onnea uuteen kotiin ja hyvää jatkoa!

Hupsista.

No tekemistä riittää, mutta kyllähän tämä hyvältä tuntuu :). Tosi hyvältä! Nyt pitää juosta työdediksen perässä, mutta yritän palailla kuvin ja sanoin jossain loppuviikosta viimeistään. Aurinkoa elokuiseen helleviikonloppuun!

Romuja raksaajia ja elämän toista puolta

Yhtä koskee selkään ja toistakin koskee selkään. Ollaan ilmeisesti vähän romuna. No, ei se mitään. Välillä sattuu, muttta sitten ehkä helpottaa. Enemmän on sattunut henkisellä puolella. Ollaan nyt elokuussa heitetty erilaisin kokoonpanoin hellät jäähyväiset yhdelle elämän parhaista paikoista. Kyseinen paikka sijaitsee saaressa kaukana siellä jossain (no ei niin kamalan kaukana) ja se vaan on upea paikka: luonnon rauhaa, villielikoita hirvistä majaviin ja huuhkajista norppiin, sieniä, kallioita, uimarantoja, hiekkarantoja, simpukoita... Eikä mitään mahiksia sekaantua ulkomaailman kotkotuksiin. Mökiltä löytyi (nyt se löytyy meiltä) ukkini ammoin liikelahjaksi saama radio, ja se olikin sitten kutakuinkin ainut nykyajan vempele koko saaressa (kaasujääkaapin lisäksi). Jos sardiinipurkinavaimet ja kannenpalat sai viritettyä sopivasti hapettuneiden johtojen ja juotosten väliin, saattoi ratiosta kuulua vallan ohjelmaakin. Jostain syystä radio soitti noin 12 vuotta putkeen pelkkää Etelä-Savon radiota, kunnes se sitten yht'äkkiä heittäytyi höveliksi ja lisäsi valikkoon myös Iskelman, Radio Novan ja Ylex:n. Villiä.

Mökki itsessään ei ollut erityisen hieno, paitsi jos vertaa meidän viimeisen vuoden lukaaliimme. Siinä vertailussa kesämökki pesi saunamökin sekä varustelussa (ruokapöytä) että tilavuudessa (ehkä yli 30 neliötä). Sähköt puuttui. Mutta se rauhallisuus. Jos on kovin sosiaalinen, tarttee välillä saada rauhassa olla epäsosiaalinen, ja siihen tuollainen metsämöksä kaukana kaikesta toimi paremmin kuin hyvin. Viikko erakkona vaikka vähän hankalammassa elämänvaiheessa - ja ihmisten seura on taas ihan kivaa. Tai jos nyt on vähän rauhaton ja ylikierroksinen ihminen, niin eristys kaikesta on parasta päänupin tasausta. Jopa lapset rauhoittui mökissä vaan olemaan.

Käytiin mökillä harvoin, mutta sen vaikutus ylsi yli  vuodenaikojen ja ajankulun. Muistan ekan kerran jollain lukion fysiikan tunnilta haaveilleeni maaliskuussa mökille pääsystä jonkun ahdistuksen vastapainoksi, ja aika monta vuotta mökki ehtikin ottaa meidät vastaan ja helpottaa erilaisia kiristyksiä. Lisäksi ehkä juuri siellä me siipan kanssa saatiin ihan täysi varmuus siitä, että samasta puusta meidät on tehty - kulloisistakin ajatuksista huolimatta. Ja pitkälle se ajatus on kantanut.

Voi ihana rämä mökki. No, nyt mökkiranta rauhoitetaan norppien asuinpaikaksi vallan tyystin. Onneksi me voidaan muistella kaikkia ihania hetkiä, hulluja hetkiä, kylmiä hetkiä, parasta näköalaa saunasta, auringonlaskua, rämpimisiä vesaikossa, kiipeilyä kallioilla, snorklailua rantavesissä. Eikähän  muistoit haalene. Ei ollenkaan. Kiitos mökkinen!

Arki painaa päälle niin että rytisee

Pakko kai se on myöntää vaikken haluaisikaan. Lopetin loman toissa viikolla ja nyt kyllä jo vähän ahdistaa. Ei varsinaisesti työt - oli itseasiassa kiva palata taas työpaikallekin, ja ajatteluttavien asioiden pariin. Mutta viime viikon lopulla alkoi myös koulu, tulevalla viikolla harrastukset, syksylle on jo kaksi yllättävää, uutta ja tärkeää työdedistä odottamassa, raksassa riittäisi tekemistä, muuttaa pitäisi, unohdin kampaajan ja koululaisen keväisen neuvolan, veroja pitäisi oikaista, huoltokirja tehdä, aikoja sopia (> aikoja muistaa)... Puuh... No, turha niitä on tietysti kamalasti miettiä. Tekee vaan asian kerrallaan. Vähän vaan nyt jotenkin arkeen palaaminen väsyttää, kun aikaa ei ole enää mihinkään ja tekemistä taas tulee tuplamäärin. No tämä on tuttua kaikille. Kyllä me tästä taas kerätään voimat kasaan eikös niin. Se on vaan lomanlopetusshokki :).

Tyttärien kanssa hengattiin viime viikolla koululaisostoksilla muutamia tunteja. Molemmat sai uusia vaatteita (kiitos sponsori-mummolle tätäkin kautta), ekaluokkalainen uuden repun, ja lisäksi hankittiin läjäpäin uusia kyniä (kunnollisia) sekä kumeja, teroittimia ja kaikkea tarpeellista. Ei jää ainakaan kynistä ja tilpehööristä kiinni tuo koulunaloitus... Nii'i. Minä olenkin nyt kahden koululaisen äityli. Ajatus ei ole ollenkaan niin hurja kuin miltä kuulostaa - esikoisen kouluunmeno teki kyllä tiukempaa. Kuopusprinsessa lähti kouluun (niinkuin joka paikkaan muuallekin) iloisen uteliaana, ja usko koulujärjestelmään on kova. Sanoin nimittäin ensimmäisen päivän iltana, että typykkä ei vielä saa sitten mennä kavereille suoraan koulusta (ellei ole vanhempia paikalla). Tuostakos toinen harmistui, mutta keksi nopeasti valopilkun moiseen tummaan pilvenreunaan: "No äiti, huomeniltana, kun minä olen jo oppinut ja kehittynyt voin varmaan sitten mennä...?" En tainnut luvata, vaikka oppinut ja kehittynyt kakarainen onkin kyseessä :).

Esikoista jännitti koulunalku aika lailla (ei kyllä myönnä, mutta luulen, että osaan jo vähän lukea merkkejä). Heillä vaihtui rehtori opettajaksi ja onhan se aika kova juttu. Pikkusisko sai esikoisen entisen luokan ja mikä vielä tärkeämpää, entisen opettajan. Onneksi tyttöjen koulu on pienehkö ja kiva, ja mahdollisuudet nähdä tärkeää ekaa opettajaa sitäkin myötä tosi hyvät :).

Talorintamalla fiksataan ja väännellään. Huomisaamuna pitäisi soittaa lomalta palanneelle rakennustarkastajalle viimeiseltä sen käyttöönottotarkastuksen tiimoilta. Tälle viikolle ei aikaa vielä taideta saada, kun käyttövedet koeponnistellaan perjantaina, mutta ehkä jo ensi viikolla. Jiihaa! On ollut tosi kiva jotenkin omaan tahtiin puuhata ja laitella tätä talon loppuvaihetta, mutta kieltämättä arjen pyöritys kahdessa huushollissa ei houkuta yhtään. Etenkään kun kummassakaan ei ole läksy/työpöytiä, eikä ruokapöytää eikä sellaista. Olisi jo siis ihan kiva muuttaakin ja jotenkin asettua :). (Lisäksi vaatimukset kasvaa: olen alkanut hinkumaan sisävessaa samaan rakennukseen kuin jossa vietän yöni...kyltymätöntä!)

Talontila -katsaus siis. Tänään tuli vihonviimeinenkin ikkunanpieli yläkerrassa maalatuksi ja niinpä en keksi koko talosta enää kuin yhden seinän johon pitäisi vielä maalia saada sudittua. Hmp, juuri kun sen homman oppi oikein kunnolla :). Ulkomaalausta kyllä vielä piisaa, mutta se on vähän eri juttu. Nyt siis yläkerta on tyhjennystä vaille ja sen jälkeen alkaa lattioiden käsittelyt. (Ja kun lattiat on käsitelty ei ylhäältä puutu juuri muuta kuin listat, vesikalusteiden asennus, aulan tapetointi ja asukkaat :).

Alakerrassa on melkein kaikki väliovet paikoillaan. Osa listojakin alkaa olla seinillä (tosin vasta pieni osa), losa listoista on vielä osmotusta vailla. Eteisen seinät on eniten kesken: yksi puuttuu kokonaan ja toinen on se ainut maalia vaille. Valoja pitäisi ostaa (rappukäytävään, kuistille ja eteisen seinälle sekä vessaan) ja sitten puuttuukin enimm'kseen enää noita ulkohommia. Että sellain :).

Nyt nukkumaan koska nukkua (kuulema) pitää. Tsemiä uuteen viikkoon meille kaikille :P!

Suuria juttuja

Nyt on kyllä suoraan sanoen melkein mahdoton päättää mistä aloittaisi. Tekisi melkein mieli pitää puhe unelmiin uskomisesta (tiedättehän: minulla on unelma...), päätäväisyydestä ja kaikesta sellaisesta, mutta toisaalta tasajalkaa hyppiminen riemusta samalla kiljuen ja/tai onnellisiin ajatuksiin vaipuneena seinään tuijottaminen ovat myös käypäisiä vaihtoehtoja - ja jotenkin luontevampiakin ehkä. Mutta siis, joko arvaatte?

.

. 

.

Meillä on SUIHKU! Vain neljä vuotta, yksi remontin aloitus, yksi remontin lopetus, pari muuttunutta suihkun paikkaa ja yllätyksellinen uudisrakentajuus ja nyt meidän ihanassa keltaisessa seinässä olevasta systeemistä tulee vettä. Lämmintä vettä!

Itseasiassa, meillä on KAKSI suihkua. Ja ne on ihanat, molemmat. Tuplasuihkuisuus talossa oli (yksisuihkuisuuden lisäksi) ihan uutta meidän typyköille, jotka joutuivat nolosti keskeyttämään sujuvasti alkuun lähteneen "minä-olen-eka-eikun-minä-olen-eka-eikun-minä-olen-eka-kun-minä-sanoin-eka" -ajatustenvaihdon mennessään kokeilemaan uusia suihkuihmeitä. Tämä ei ilmeistä päätellen kuitenkaan haitannut, ja täytyy sanoa, että kyllä omakin hymy oli aika herkässä koekierroksella. Kannatti vähän odotella :).

Suihkujen lisäksi putkimies kytki meidän vessaan hanan ja veden, ja itseasiassa moisesta sinänsä pikkujutusta (vrt. vessa ja suihku) tuli kyllä myös aika kovasti riemastunut olo. Niin riemastunut, että piti käydä ostamassa juhlan kunniaksi uudet pyyhkeet (alesta, ei nyt ihan villiinnytä kuitenkaan :)). Kun vielä kälyni (ja kumppaninsa) toivat samaa sävyä olevan kylppärimaton vessan lattialle, niin sehän alkaa olla kohta melkein valmis...

Lisää vettä seinästä - jei!

Toisaalta. Ei ne uutuudet siihen loppuneet. Viime viikolle riitti muutenkin jännitettävää, kun vanhempani kävivät tapetoimassa. Tapetoimisen seuraaminen on jännää, hauskaa ja vielä kerran jännää: hetkessä realisoituu, oletko tavoittanut 40x40 tapsupalasesta tapetin syvimmän olemuksen ja osannut liittää sen talon tunnelmaan vai johtiko mielikuvat tyystin harhaan. Tapetit on kuitenkin sen verran kalliimpia kuin maalit, että tapettiseiniä ei voi hutien tullen ihan tuosta vaan vaihdella toisennäköisiksi. Joka tapauksessa. Ainakin tämä tapsuvalinta, joka muuten oli se taloon ensimmäisenä valittu tapetti, onnistui mielestäni ihan täydellisesti!!! Tuvan takaseinä sai siis lopullisen pintansa, eikä se ole peloista huolimatta liian tumma, liian kiiltävä eikä liian raskas, vaan juuri sopiva.

Suoraan mummon kammarista :).

Esikoisprinsessa vietti eilen 10-v. synttäripartyjen osaa 2, ja sitä varten viriteltiin kämppään jo sohvapöydäntapaista ja kaikkea muutakin. Kattauksen alustana toimi, täysin pätevästi, kaksi tellinkiä ja gyproc-levy :). Kukkiakin saatiin, ja tilat tulivat testattua. Aika hyvin näytti toimivan, vaikka vierasparat saivatkin pa. istuskella rappusilla tai sitten olla istumatta :).

Saatiin ennakkona tuparikukka.

Koko komeus synttärivalmiudessa :).

Keittiökin pääsi tositoimiin. Induktioliesi on juuri niin nopea ja kätevä kuin osattiin ennakoida. Uunin käyttöohjetta piti tavata tovin verran, mutta nyt saan sen päälle ja pois, ja osaan säätää myös lämptilan ylä- ja alalämpötoiminnolle. Vielä kun opettelen loput 200 toimintoa, alkaa homma olla hallussa. Aavistuksen teknistä... Muuten, viikonlopun kolmannet isot kiksit tuli ruuanlaiton ja leipomisen helppoudesta. Ei niinkään viemärin, sähköpistokkeiden, juoksevan veden tai uuden hellan muodossa (jotka kaikki toki on aika kivoja ominaisuuksia keittiölle), vaan siitä, että keittiössä on laskutilaa! Laskutilaa ei nimittäin löytynyt myöskään vanhan talon keittiöstä kuin pienen ruokapöydän verran, joten aina leipoessa minulla oli käytössä myös viereisen huoneen pöydät ja pakastimen päällinen sekä isompien bileiden ollessa kyseessä, myös työhuoneen kirjahylly. Nyt uudet laskutilat joutuivat tulikokeeseen samantien kun tekaisin saarekkeen työtilaa hyödyntäen ison täytekakun mansikoilla ja mansikkahyydyketäytteellä täytettynä, ja tila riitti. Voi elämisen yksinkertaisuutta :).

Nyt tekisi kyllä kamalasti mieli jo muuttaa. On ikään kuin päästy makuun... No, enää ei ole paljon jäljellä. Alankin nyt heti laskemaan tarvittavia listamääriä ja Siippa kuuluu virittelevän yläkerran vessan viimeistä seinää lopulliseen valmiuteen... Great! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin :)!



Kesäilyä, uusi yritys

 Nyt toimii. Kesäfiilisten jatkoilua siis. Kesäkuu meni siis pääasiassa reissatessa. Ensin Tukholmassa ja reilu viikko siitä eteenpäin Palermossa (josta postailen ehkä myöhemmin). Kesäkuun loppu vietettiin sitten Etelä-Suomen turneella perheen kesken. Aloitimme reissun Helsingistä, jossa kävimme sukuloimassa ja katsomassa Suomenlinnassa Ronja Ryövärintyttären. Ihan oli ok kipale, ja miljöö kyseisellekin kappaleelle loistava. Helsingistä jatkettiin veljeni ja perheensä luo Turkkuseen päin. Olikin ihan mahtavaa nähdä heidän uusi talonsa, joka tokikin oli muuttovalmis jo syksypuolella, mutta jota emme ollet vielä asuttuna ehtineet nähdäkään.

Talo on upea. Sekä veljeni että vaimonsa ovat hyvällä, hallitulla ja tyylikkäällä maulla varustettuja ja se myös näkyy. (Talo kelpaisi itseasiassa aika hyvin sen aiemmin mainitun Skandinaavisen tyylin määritteeksi, mutta koska en ole varma kuinka paljon vierailjoita perhe on valmis vastaanottamaan, kannattaa ehkä kuitenkin jatkossakin suunnata katsastamaan tyyliä lähemmin esmerkiksi sinne Stokikseen ;).) On lisäksi hauska nähdä kaksi uutta taloa (heidän ja meidän), jotka ovat olemukseltaan niin kovin erilaisia (kivitalo-puutalo, moderni-vanhahtava, monimuotoinen-yksinkertainen jne.), mutta molemmat ovat (ainakin minun mielestäni) aikamoisen ihania :). Ja erityismaininnan kyllä ansaitsee kyläpaikan sauna: ihana kodikas pesä ja hirmuisen hyvät löylyt :)!

Bonuksena lähimetsästä löytyy pieni lampi, jonne on passeli noin puolen kilometrin metsäkävely. Lammelle kävikin tiemme helteisinä aamuina ja iltoina koko porukalla. Oi ihana kesä <3!

Uintireissujen lisäksi teimme Lounais-Suomessa myös retken muumeja moikkamaan, ja samalla osa porukasta uitettiin meressä (ihan tarkoituksella, uikkareissa). Siipan edellisiltaiset, havutaimikossa hiukan hankalammin luonnistuneet "rantaleijona" -imitaatiot saivat yleisellä ja isohkolla uimarannalla Naantalin sydämessä arvoisensa suuruisen yleisön, ja toteutuskin oli autenttisuudessaan täysi kymppi: pitkä vauhti, kahden metrin kahlaaminen, hyppy, pysähdys ja sukellus rantavetaa - taittaen, kuinkas muuten. En tiedä kuinka hyvin muut rantsulla olijat tunnistivat tyypin, mutta meillä oli ainakin hauskaa :P.

Ennen kotiinpaluuta kieppasimme vielä päiväristeilylle Maarianhaminaan (laivalla sinne, vaihto ja laivalla takaisin). Kesälaivat olivat täynnä ohjelmaa lapsille, saaristo oli kaunis, ilma kiva ja aikuiset saivat massut täyteen hyvää ruokaa. Sai lapsetkin tietysti, se vaan ei ehkä ollut sitten heille risteilyn SE juttu :).Varsinaisella kotimatkalla piipahdimme myös kummityttöäni moikkaamassa. Selvästikin teimme myös jotain muutakin kiemuraa sillä kotiinpaluu venähti verraten  aikaisesta lähdöstä huolimatta pitkälle iltaan. Kotona olikin sitten kiire kipaisemaan poni naapurista, jossa se oli hoidossa reissun ajan, ja hellittelemään bernilöitä, joilla alkoikin ihan selvästi olla jo aika kova ikävä. Itseasiassa, koska etenkin minä olen kesäkuussa näyttänyt naamaani kotona lähinnä satunnaisesti, ovat koirat selvästi määritelleet minut jonkinlaiseksi harvinaiseksi luonnonvaraksi: berni ykkönen ei päästä minua silmistään, ja berni kakkonen vinkaisee edelleen, kolme päivää reissusta paluun jälkeen joka kerta (ilosta, toivon) kun joko a) puhun sille tai b) palaan joltain suunnattoman pitkältä reissulta joka on suuntautunut vaikkapa kauppaan, talliin, vessaan...

Jokaisen itseään kunnioittavan bernin tulee vahtia mansikan puhdistusta, muuten puhdistaja voi yllättäen kadota esimerkiksi viikoksi. Varsinaisen kantojen poiston ajan tämä pikkuinen bernineiti nojailikin polveeni hyvin tukevasti mutta ilmeisen onnistuneesti: en karannut minnekään :).

Jos toinen berniskä välillä vähän antoikin siimaa, niin toinen kyllä varmisteli. Tai sitten kaverin kuvaaminen aiheutti pikkuista mustatassuisuutta :). 



Ei sen puoleen. Oli kyllä itselläkin jo ihan tajuton ikävä tätä parivaljakkoa... <3



Ikävä oli myös tätä pientä palleroista, joak onneksi kestää taas vihreää alkukesän kestävyysongelmien jälkeen.

Tunnelmasta toiseen. Jos ei jollekin ole jo selvinnyt, niin olen krooninen yökukku. Yhtenä yönä oli taas pakko hiippailla pitkin maita ja mantuja kun kesäöinen maailma olikin vallan erilainen kuin parina aiempana yönä. Inspiroivaa, kaunista, pikkaisen karmivaa :).

Ettei totuus unohtuisi, on toki myös raksattu. Loma-aikaan ei tapahtunut mitään, mutta sitä ennen ja jo sen jälkeenkin hommat ovat taas edenneet ihan mukavasti. Suurinpana tekemisen kohteena ja muuton esteenä on edelleen yläkerran lattioiden käsittely (=vallitseva käsittelemättömyys). No, homma on työn alla. Erilaisia asintuntijoita on tavoiteltu sieltä täältä. Se on selvää, että lattian käsittelyyn käytetään Osmon öljyvahaa. Kävin hakemassa paikallisesta K-raudasta muutaman mallikappaleen.  Väreinä punatammi ja valkotammi. Molemmat kerran ja kahdesti käsiteltyinä.

Lisäksi pitäisi myös tosiaan valita talon väri. Kaksi sävyä olisi tässäkin touhussa valinnan alla. Uulan värikartasta sävy Pellava (vaaleampi, alla ensimmäisenä) on tällä erää voitolla  joskin kartalla astetta tummempi Hiekka on myös hyvä. Auringon valo, varjot, pilvisyys, kaikki muuttavat sävyjä ihan tyystin erilaisiksi. Molemmat ovat onneksi tosi kivoja. Tämä päätös pitää kuitenkin tehdä aika pikaisesti, koska maaliksi valkkaamamme Uulan petrooliöljymaali kuivaa kuulema vähän heikosti elokuun kosteina päivinä ja öinä. Talon ulkomaalaus olisikin siis pikapuoliin ohjelmassa.

Ja loppuun vielä ajankohtaiskuva. Mansikoita! Mansikat alkavat kyllä lähennellä kooltaan metsämansikoita, mutta keräileehän niitä kun ei siitä mitään urakkaa ota. Anoppi kävi kyllä tässä ahkerana vähän urakoimassakin mansikkamaalla ja niin on mansikoita päätynyt pakastimeenkin asti. Kiitos! Nuo vaaleanvihreät vempeleet on muuten ihan loistavat. Ne on mansikankannanpoistajat Stockmannilta :). Ei enää aukinaisia sormenpäivä mansikkaikana, aah! Muutenkin ollaan tänään tehty kesäjuttuja. Kävin mm. pesemässä mökin matot ihan oikeasti matonpesupaikalla. Tämä oli vain osittain vapaaehtoista (en uskaltanut heittää mattoja pesukoneeseen niinkuin yleensä koska ne olivat NIIN likaiset ja karvaiset), mutta mattopyykkäys osoittautui sekä nostalgiseksi että hauskaksi puuhaksi. Kyllä kädenjälki näkyi, vaikkei matoista mitään uuden veroisen puhtaita enää tullutkaan. Jospa meidän mökki ei kuitenkaan enää tämän jälkeen haisisi koirankopille :).

Kiitos kaikille meidät majoittaneille, eläinten hoitoon osallistuneille ja seurana toimineille sekä mukavia kesätouhuja ihan kaikille!