Suuria juttuja

Nyt on kyllä suoraan sanoen melkein mahdoton päättää mistä aloittaisi. Tekisi melkein mieli pitää puhe unelmiin uskomisesta (tiedättehän: minulla on unelma...), päätäväisyydestä ja kaikesta sellaisesta, mutta toisaalta tasajalkaa hyppiminen riemusta samalla kiljuen ja/tai onnellisiin ajatuksiin vaipuneena seinään tuijottaminen ovat myös käypäisiä vaihtoehtoja - ja jotenkin luontevampiakin ehkä. Mutta siis, joko arvaatte?

.

. 

.

Meillä on SUIHKU! Vain neljä vuotta, yksi remontin aloitus, yksi remontin lopetus, pari muuttunutta suihkun paikkaa ja yllätyksellinen uudisrakentajuus ja nyt meidän ihanassa keltaisessa seinässä olevasta systeemistä tulee vettä. Lämmintä vettä!

Itseasiassa, meillä on KAKSI suihkua. Ja ne on ihanat, molemmat. Tuplasuihkuisuus talossa oli (yksisuihkuisuuden lisäksi) ihan uutta meidän typyköille, jotka joutuivat nolosti keskeyttämään sujuvasti alkuun lähteneen "minä-olen-eka-eikun-minä-olen-eka-eikun-minä-olen-eka-kun-minä-sanoin-eka" -ajatustenvaihdon mennessään kokeilemaan uusia suihkuihmeitä. Tämä ei ilmeistä päätellen kuitenkaan haitannut, ja täytyy sanoa, että kyllä omakin hymy oli aika herkässä koekierroksella. Kannatti vähän odotella :).

Suihkujen lisäksi putkimies kytki meidän vessaan hanan ja veden, ja itseasiassa moisesta sinänsä pikkujutusta (vrt. vessa ja suihku) tuli kyllä myös aika kovasti riemastunut olo. Niin riemastunut, että piti käydä ostamassa juhlan kunniaksi uudet pyyhkeet (alesta, ei nyt ihan villiinnytä kuitenkaan :)). Kun vielä kälyni (ja kumppaninsa) toivat samaa sävyä olevan kylppärimaton vessan lattialle, niin sehän alkaa olla kohta melkein valmis...

Lisää vettä seinästä - jei!

Toisaalta. Ei ne uutuudet siihen loppuneet. Viime viikolle riitti muutenkin jännitettävää, kun vanhempani kävivät tapetoimassa. Tapetoimisen seuraaminen on jännää, hauskaa ja vielä kerran jännää: hetkessä realisoituu, oletko tavoittanut 40x40 tapsupalasesta tapetin syvimmän olemuksen ja osannut liittää sen talon tunnelmaan vai johtiko mielikuvat tyystin harhaan. Tapetit on kuitenkin sen verran kalliimpia kuin maalit, että tapettiseiniä ei voi hutien tullen ihan tuosta vaan vaihdella toisennäköisiksi. Joka tapauksessa. Ainakin tämä tapsuvalinta, joka muuten oli se taloon ensimmäisenä valittu tapetti, onnistui mielestäni ihan täydellisesti!!! Tuvan takaseinä sai siis lopullisen pintansa, eikä se ole peloista huolimatta liian tumma, liian kiiltävä eikä liian raskas, vaan juuri sopiva.

Suoraan mummon kammarista :).

Esikoisprinsessa vietti eilen 10-v. synttäripartyjen osaa 2, ja sitä varten viriteltiin kämppään jo sohvapöydäntapaista ja kaikkea muutakin. Kattauksen alustana toimi, täysin pätevästi, kaksi tellinkiä ja gyproc-levy :). Kukkiakin saatiin, ja tilat tulivat testattua. Aika hyvin näytti toimivan, vaikka vierasparat saivatkin pa. istuskella rappusilla tai sitten olla istumatta :).

Saatiin ennakkona tuparikukka.

Koko komeus synttärivalmiudessa :).

Keittiökin pääsi tositoimiin. Induktioliesi on juuri niin nopea ja kätevä kuin osattiin ennakoida. Uunin käyttöohjetta piti tavata tovin verran, mutta nyt saan sen päälle ja pois, ja osaan säätää myös lämptilan ylä- ja alalämpötoiminnolle. Vielä kun opettelen loput 200 toimintoa, alkaa homma olla hallussa. Aavistuksen teknistä... Muuten, viikonlopun kolmannet isot kiksit tuli ruuanlaiton ja leipomisen helppoudesta. Ei niinkään viemärin, sähköpistokkeiden, juoksevan veden tai uuden hellan muodossa (jotka kaikki toki on aika kivoja ominaisuuksia keittiölle), vaan siitä, että keittiössä on laskutilaa! Laskutilaa ei nimittäin löytynyt myöskään vanhan talon keittiöstä kuin pienen ruokapöydän verran, joten aina leipoessa minulla oli käytössä myös viereisen huoneen pöydät ja pakastimen päällinen sekä isompien bileiden ollessa kyseessä, myös työhuoneen kirjahylly. Nyt uudet laskutilat joutuivat tulikokeeseen samantien kun tekaisin saarekkeen työtilaa hyödyntäen ison täytekakun mansikoilla ja mansikkahyydyketäytteellä täytettynä, ja tila riitti. Voi elämisen yksinkertaisuutta :).

Nyt tekisi kyllä kamalasti mieli jo muuttaa. On ikään kuin päästy makuun... No, enää ei ole paljon jäljellä. Alankin nyt heti laskemaan tarvittavia listamääriä ja Siippa kuuluu virittelevän yläkerran vessan viimeistä seinää lopulliseen valmiuteen... Great! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin :)!



Kesäilyä, uusi yritys

 Nyt toimii. Kesäfiilisten jatkoilua siis. Kesäkuu meni siis pääasiassa reissatessa. Ensin Tukholmassa ja reilu viikko siitä eteenpäin Palermossa (josta postailen ehkä myöhemmin). Kesäkuun loppu vietettiin sitten Etelä-Suomen turneella perheen kesken. Aloitimme reissun Helsingistä, jossa kävimme sukuloimassa ja katsomassa Suomenlinnassa Ronja Ryövärintyttären. Ihan oli ok kipale, ja miljöö kyseisellekin kappaleelle loistava. Helsingistä jatkettiin veljeni ja perheensä luo Turkkuseen päin. Olikin ihan mahtavaa nähdä heidän uusi talonsa, joka tokikin oli muuttovalmis jo syksypuolella, mutta jota emme ollet vielä asuttuna ehtineet nähdäkään.

Talo on upea. Sekä veljeni että vaimonsa ovat hyvällä, hallitulla ja tyylikkäällä maulla varustettuja ja se myös näkyy. (Talo kelpaisi itseasiassa aika hyvin sen aiemmin mainitun Skandinaavisen tyylin määritteeksi, mutta koska en ole varma kuinka paljon vierailjoita perhe on valmis vastaanottamaan, kannattaa ehkä kuitenkin jatkossakin suunnata katsastamaan tyyliä lähemmin esmerkiksi sinne Stokikseen ;).) On lisäksi hauska nähdä kaksi uutta taloa (heidän ja meidän), jotka ovat olemukseltaan niin kovin erilaisia (kivitalo-puutalo, moderni-vanhahtava, monimuotoinen-yksinkertainen jne.), mutta molemmat ovat (ainakin minun mielestäni) aikamoisen ihania :). Ja erityismaininnan kyllä ansaitsee kyläpaikan sauna: ihana kodikas pesä ja hirmuisen hyvät löylyt :)!

Bonuksena lähimetsästä löytyy pieni lampi, jonne on passeli noin puolen kilometrin metsäkävely. Lammelle kävikin tiemme helteisinä aamuina ja iltoina koko porukalla. Oi ihana kesä <3!

Uintireissujen lisäksi teimme Lounais-Suomessa myös retken muumeja moikkamaan, ja samalla osa porukasta uitettiin meressä (ihan tarkoituksella, uikkareissa). Siipan edellisiltaiset, havutaimikossa hiukan hankalammin luonnistuneet "rantaleijona" -imitaatiot saivat yleisellä ja isohkolla uimarannalla Naantalin sydämessä arvoisensa suuruisen yleisön, ja toteutuskin oli autenttisuudessaan täysi kymppi: pitkä vauhti, kahden metrin kahlaaminen, hyppy, pysähdys ja sukellus rantavetaa - taittaen, kuinkas muuten. En tiedä kuinka hyvin muut rantsulla olijat tunnistivat tyypin, mutta meillä oli ainakin hauskaa :P.

Ennen kotiinpaluuta kieppasimme vielä päiväristeilylle Maarianhaminaan (laivalla sinne, vaihto ja laivalla takaisin). Kesälaivat olivat täynnä ohjelmaa lapsille, saaristo oli kaunis, ilma kiva ja aikuiset saivat massut täyteen hyvää ruokaa. Sai lapsetkin tietysti, se vaan ei ehkä ollut sitten heille risteilyn SE juttu :).Varsinaisella kotimatkalla piipahdimme myös kummityttöäni moikkaamassa. Selvästikin teimme myös jotain muutakin kiemuraa sillä kotiinpaluu venähti verraten  aikaisesta lähdöstä huolimatta pitkälle iltaan. Kotona olikin sitten kiire kipaisemaan poni naapurista, jossa se oli hoidossa reissun ajan, ja hellittelemään bernilöitä, joilla alkoikin ihan selvästi olla jo aika kova ikävä. Itseasiassa, koska etenkin minä olen kesäkuussa näyttänyt naamaani kotona lähinnä satunnaisesti, ovat koirat selvästi määritelleet minut jonkinlaiseksi harvinaiseksi luonnonvaraksi: berni ykkönen ei päästä minua silmistään, ja berni kakkonen vinkaisee edelleen, kolme päivää reissusta paluun jälkeen joka kerta (ilosta, toivon) kun joko a) puhun sille tai b) palaan joltain suunnattoman pitkältä reissulta joka on suuntautunut vaikkapa kauppaan, talliin, vessaan...

Jokaisen itseään kunnioittavan bernin tulee vahtia mansikan puhdistusta, muuten puhdistaja voi yllättäen kadota esimerkiksi viikoksi. Varsinaisen kantojen poiston ajan tämä pikkuinen bernineiti nojailikin polveeni hyvin tukevasti mutta ilmeisen onnistuneesti: en karannut minnekään :).

Jos toinen berniskä välillä vähän antoikin siimaa, niin toinen kyllä varmisteli. Tai sitten kaverin kuvaaminen aiheutti pikkuista mustatassuisuutta :). 



Ei sen puoleen. Oli kyllä itselläkin jo ihan tajuton ikävä tätä parivaljakkoa... <3



Ikävä oli myös tätä pientä palleroista, joak onneksi kestää taas vihreää alkukesän kestävyysongelmien jälkeen.

Tunnelmasta toiseen. Jos ei jollekin ole jo selvinnyt, niin olen krooninen yökukku. Yhtenä yönä oli taas pakko hiippailla pitkin maita ja mantuja kun kesäöinen maailma olikin vallan erilainen kuin parina aiempana yönä. Inspiroivaa, kaunista, pikkaisen karmivaa :).

Ettei totuus unohtuisi, on toki myös raksattu. Loma-aikaan ei tapahtunut mitään, mutta sitä ennen ja jo sen jälkeenkin hommat ovat taas edenneet ihan mukavasti. Suurinpana tekemisen kohteena ja muuton esteenä on edelleen yläkerran lattioiden käsittely (=vallitseva käsittelemättömyys). No, homma on työn alla. Erilaisia asintuntijoita on tavoiteltu sieltä täältä. Se on selvää, että lattian käsittelyyn käytetään Osmon öljyvahaa. Kävin hakemassa paikallisesta K-raudasta muutaman mallikappaleen.  Väreinä punatammi ja valkotammi. Molemmat kerran ja kahdesti käsiteltyinä.

Lisäksi pitäisi myös tosiaan valita talon väri. Kaksi sävyä olisi tässäkin touhussa valinnan alla. Uulan värikartasta sävy Pellava (vaaleampi, alla ensimmäisenä) on tällä erää voitolla  joskin kartalla astetta tummempi Hiekka on myös hyvä. Auringon valo, varjot, pilvisyys, kaikki muuttavat sävyjä ihan tyystin erilaisiksi. Molemmat ovat onneksi tosi kivoja. Tämä päätös pitää kuitenkin tehdä aika pikaisesti, koska maaliksi valkkaamamme Uulan petrooliöljymaali kuivaa kuulema vähän heikosti elokuun kosteina päivinä ja öinä. Talon ulkomaalaus olisikin siis pikapuoliin ohjelmassa.

Ja loppuun vielä ajankohtaiskuva. Mansikoita! Mansikat alkavat kyllä lähennellä kooltaan metsämansikoita, mutta keräileehän niitä kun ei siitä mitään urakkaa ota. Anoppi kävi kyllä tässä ahkerana vähän urakoimassakin mansikkamaalla ja niin on mansikoita päätynyt pakastimeenkin asti. Kiitos! Nuo vaaleanvihreät vempeleet on muuten ihan loistavat. Ne on mansikankannanpoistajat Stockmannilta :). Ei enää aukinaisia sormenpäivä mansikkaikana, aah! Muutenkin ollaan tänään tehty kesäjuttuja. Kävin mm. pesemässä mökin matot ihan oikeasti matonpesupaikalla. Tämä oli vain osittain vapaaehtoista (en uskaltanut heittää mattoja pesukoneeseen niinkuin yleensä koska ne olivat NIIN likaiset ja karvaiset), mutta mattopyykkäys osoittautui sekä nostalgiseksi että hauskaksi puuhaksi. Kyllä kädenjälki näkyi, vaikkei matoista mitään uuden veroisen puhtaita enää tullutkaan. Jospa meidän mökki ei kuitenkaan enää tämän jälkeen haisisi koirankopille :).

Kiitos kaikille meidät majoittaneille, eläinten hoitoon osallistuneille ja seurana toimineille sekä mukavia kesätouhuja ihan kaikille!

Kesä, osa II

No ni, nyt jännittää. Yritin äsken kommentoida eilistä tekstiä, vaan ei onnistunut. Bloggerin mielestä olin anonyymi, huolimatta siitä että syötin tunnarit kuuteen kertaan. Ja tällä anonyymillä ei myöskään ollut oikeutta kommentoida tekstejä. Mrrr. Vedän tähän kohta taas sen irtolaiskortin ja alan ihmetellä, että eikö tässä maailmassa anonyymit irtolaiset saa enää edes omaa blogiaan päivitellä?! Ja jännitys siis tulee siitä, että jos kirjoitan pitkän jutun, ja bloggeri edelleen on sitä mieltä, että minulla ei ole julkaisuoikeutta, niin sit ei kyllä naurata yhtään *mökötys*!

***Yritystä...****

Selvä, blogger ei tänään ole kuvatuulellakaan. Taidanpa lopettaa yrittämisenkin tähän ja keskittyä menemään nukkumaan viimeistään yhdeltä. Meinaa taas vähän mopo keulia tuon valvomisen kanssa. Jos nimittäin pidennän vuorokautta samaan tahtiin kuin tähän asti lomalla, niin ensi viikolla en ehdi  nukkua enää yhtään. Ja se saattaa olla jo liian vähän. Joten, palailen huomenna jos ja kun iso-B on paremmalla tuulella!

Kesä, osa 1

Hah, olin varma, että edellisestä postauksesta on niiiin kauan, etten enää muista blogin nimeä saati sitten tunnareita, mutta niin vaan löytyi sekä blogi että kirjautumistiedot :). Jei. nyt pääsenkin (ja aionkin) sitten kompensoida kuluneen kesäkuun kuulumattomuutta ja kertoilla kuulumisia usealta rintamalta. Ja ettei hommasta tulisi tyystin toivoton, aion jatkaa tätä touhua seuraavana päivänä, tai ainakin sitä seuraavana...tai jotenkin.

Joka tapauksessa. Koska en aiemmin ole juuri ehtinyt kertoilla keikkakuulumisia Tukholmasta (kävin tarkistamassa blogista), niin aloitanpas sitten siitä. Arlanda tarjosi tunnepitoisia kokemuksia heti tullessa ehtaan tosi-tv -tyyliin, kun pönkitettiin (matkakamu pönkitti sujuvalla ruotsillaan) muutamaa vanhempansa kadottanutta lasta säilyttämään jonkinlaisen uskon vanhempien löytymiseen ja asioiden järjestymiseen. Kamalaa tässä episodissa oli se, että lentokentän henkilökunnassta vasta kolmatta kohtaamaamme kadonneet vanhemmat tuntuivat kiinnostavan. Aiemmilla oli liian kiire hoitaa omia asioitaan. Lopulta hyvin huolestuneet vanhemmat löytyivät ja me pääsimme jatkamaan matkaamme. Hotelli löytyi (melkein) ongelmitta eikä koko loppuiltana saatu aikaiseksi kuin yksi hälytys. Hienosti meni.

Työosuus reissusta oli hyvä, niinkuin ehkä saatoin jo mainitakin. Tämä oli tietysti erityisen loistavaa siksi, että työn osuus reissusta oli noin 80% koko reissussaoloajasta. Loppu 20 % sisälsi myös nukkumisen :). Shoppailla ei juuri ehditty, oikeasti. Kaupungissa oli jo alkaneet reilut alet, joihin me tehtiin vain kaksi pikaista reissua - jostain syystä Tukholma ei pitänyt oviaan auki normi-ysiä pidempään vaikka meillä olisi ollut juuri sopivasti aikaa yhdeksän ja kymmenen välillä yhtenä iltana. Höh. Yritimme myös hyödyntää tämän luppoajan hankkiutumalla hotellihuoneessa (ehkä yhden) siiderin hiprakkaan, mutta ei sekään onnistunut kun paikalliset ruokakaupat eivät myyneet mitään kahta prosenttia piukempaa. Siksipä meidän piti siirtyä hotellimme baariin, joka oli oikeinkin ok (vaikkakin siellä oli jatkuvana uhkana yltiömäinen verkostoituminen :)).

Baarissa parahin matkakumppanini opetti sekä minua että paikallista baarimikkoa Pimms:in saloihin. Minulle toimi eikä baarmikkokaan aloittanut taukoa ihan joka kerran meidät myöhemmin nähdesään, vaikka drinksun resepti olikin häneltä alkuun pikkaisen hakusessa ja neuvoja sateli ympäri baaria :).

Hotelli itsessään oli upea! Jos kaipaa sisältöä termille "skandinaavinen sisustus", kannattaa ehdottomasti piipahtaa esimerkiksi Tukholmassa ja Waterfront kongressikeskuksen kupeessa sijaitsevassa Radisson SAS:issa. Lyhyesti kuvailtuna se oli vaaleaa puuta, luonnonkivipintoja ja tehosteena vähän metallia. Kaikki oli toteutettu  vähäeleisesti mutta laatua huokuen. Huone oli ihana, netti maksuton, aamupala ylellinen ja sängyissä nukutti huikean hyvin. Ei ehkä kamalan pitkään (josta ei voi syyttää sänkyjä), mutta sitäkin tiukemmin. Edelleen kohtalaisen raksaorientoituneena huomion kiinnitti lisäksi erityisen taidokas valaistus (pelkkää epäsuoraa, ja juuri oikealla teholla) sekä kylppärikalustuksen ja pintojen laatu ja tekotavat. Kaikki oli huippulaatuista, mutta ei prameilevaa. Oikein kiva!

Tukholma itsessään näyttäytyi tällä reissulla ihan uudessa valossa. No ok, aiemmat kokemukset taitaa kyllä rajoittua enimmäkseen siihen, että on kävelty vaihtelevin voimin  laivalta kaupunkiin ja sitten Drottnings gatania niin pitkään kuin on jaksanut ja sitten takaisin, mutta oli miten oli, tämänkertainen Tukholma oli kaunis, kaunis ja kaunis. Kanavia, rippuvia pajuja, kauniita ja hyväkuntoisia rakennuksia, vesistöjä, siltoja, puutarhoja, puistoja (ja terasseja), punaisia pöksyjä (miehilllä), värikkäitä rakennuksia, kaupungintalo... kaikki vaikutti jotenkin ennen näkemättömältä ja siistimmältä kuin ennen. No, niistä punaisista pökistä en vielä päässyt täyteen yksimielisyyteen itseni kanssa, mutta jos nyt pysytään kaupnkikuvassa noin yleensä niin se oli hieno :).

Sosiaalisissa häppeningeissä tunnuttiin kohtaavan lähinnä järjestävän organisaation ex-presidenttejä (montakohan niitä voi edes olla) ja lisäksi söin ihkaoikean elävän (gulp) osterin Nobel-museon kokkareilla. Enpä olisi uskonut. Tähän asti graavilohi on tuntunut jo aika ylittämättömältä jutulta.

Kotimatka alkoi nopeasti eikä se ollut liian rankkaa, joskin Helsingissä riitti taas junailun muodossa jännitettävää. Lähteäkö vaiko eikö lähteä, siinäpä kysymys. Arg VR, liian tuttua tuo jännittäminen (paitsi minulle, myös niille muutamalle sadalle muulle, jotka lisäkseni odottivat laitureilla tietoja eri junien lähtemisistä...). No, loppu hyvin kaikki hyvin. Pääsin kotiin vain vaivaiset 0,5 h myöhässä.

Kiitokset ihastuttavasta, väsymättömästä ja kannustavasta matkaseurasta E. "Being like twins in life and Arlanda!" Ja P&H, suuret kiitokset pikaisesti järjestyneestä majapaikasta: kun hätä on suurin (tai et vaan osaa organisoida), niin perhe on lähinnä :).

..tullee jatkumaan...