muuttoa

Huippukiva juhannus takana. Kiitos kaikki rakkaat, oli aivan mahtavaa!

Jälkiosakin jussista meni kutakuinkin suunnitellusti, muutaessa. No, sitä en taas(kaan) osannut ennakoida, ettei muuttaminen tokikaan onnistu viemällä tavaroita paikasta A paikkaan B. Oikeastaan se meni niin, että kun otin tavaran x paikasta A siirtääkseni sen paikkaan B, havaitsin, että saadakseni  paikkaan B tilaa, tarvitsin käyttööni paikan C, jonka käyttöön saaminen edellytti sitä, että siirrän ensin tavaran y paikasta A paikkaan C. Tokikin tämä sitten tarkoitti, että aikeeni tyhjentää paikan A tila 1 ensin kokonaan ei onnistunut, vaan minun piti ensin leväyttää levälleen paikan A tila 2, saadakseni tarvitsemani tavarat y käyttöön tilaan C. Lisähaastetta toi se, että muutin alkupäivästä hetken itsekseni, enkä siis voinut siirtää raskaita esineitä silloin kun oli niiden aika ts. olisin luontevasti päässyt tekemään tilaa paikkaan B, jolloin jouduin palaamaan asiaan tavaran z kanssa (x:n ja y:n sijasta). Jossain vaiheessa olin kieltämättä kevyesti hämmennyksissä siitä mitä oikein olin tekemässä tai mitä olisi kannattanut olla tekemässä, ja kämppäkin oli aika sanoinkuvaamattomassa kunnossa. Koska muutto on kuitenkin kerrankin pätevä syy totaaliseen räjähdykseen, päätin olla ressaamatta ja vaan tallata pihaa edestakaisin erilaisia tavaroita kainalossa. Siipan ja lasten kotiuduttua hommat sujuivatkin sitten sitä sutjakammin, ja kaaoksesta päästiin nopeasti ihan tuloksiin.

Nyt nukutaan vielä ainakin tämä yö täällä vanhassa tuvassa ja ihmetellään. Aika haikeaa, mutta hauskaa.  Ja huomenna taas jatketaan...

Väliaikainfo

Katto tilattu. Ikkunat tilattu. Muuttolaatikoita x määrä siirretty ja lisää siirtyy juhannuksena, koska kaikkihan jussina menee mökille. Me vaan mennään mökkiin. Asumaan. Useiksi kuukausiksi. Oujee. Tähän liityen on olemassa just sopiva musiikkikappalekin :).

Berniskät muuten auttaa muuttamisessa minkä ehtii. Etenkin pikkuberni on omaksunut tavattoman avuliaan asenteen mitä tulee tavaroiden poisheittoherkkyyden lisäämiseen. Ilmeisistä hyödyistä huolimatta olen yrittänyt rajoittaa tätä ominaisuutta keksimällä bernereille kaikkea muuta puuhaa, mutta ei vaan meinaa aina tepsiä. En kyllä tajua mistä ne tuon energian repii: monta tuntia pihalla, sallitun pituiset lenkit päivässä, etsintäleikkejä, älyttömästi painia - ja silti ne jaksaa vielä etsimällä etsiä tuhottavaa perinteisten kastelukannujen, hulavanteiden, kenkien, kirjojen, pakkauslaatikoiden, rappusten, jalkalistojen, muovipussien ja lelujen lisäksi. Minusta on tosi kekseliästä mennä esimerkiksi saunaan ja etsiä sieltä puinen löylykiulu tuhottavaksi. Tai kiivetä rappusia niin pitkälle, että yltää aurinkolasikoteloon. Ei yhtään haittaa, että se on metallia, koska berneillä on isot ja vahvat leuat, jotka hajottaa mokomat kapistukset atomeiksi ihan alta aikayksikön. Koska meidän näkemyksemme poisheitettävistä tavaroista ei ihan aina kohtaa, olenkin kehitellyt berneille harmistuksen hetkinä uusia lemppareita. Ne onkin nyt sekä berniittejä että berninaattoreita. Hyvinkin yleiskieleen sopivia ilmauksia minusta.  

Mutta siis. Viimeinen viikko menossa tässä talossa tässä muodossa. En tiedä mitä ajattelisi. Paniikki, riemastus, alistuminen, päättäväisyys - kaikki jutut on läsnä. Ai niin, ja se kipale. Mielestäni tämä kilpailee tasapäisesti alkuperäisen version kanssa ja tuo jostain syystä muidenkin kuin meidän mieleen meidän tilanteen :). .Oujee, miten voimme yli talven kestää... Hyvää juhannusta kaikille!!!

Tadaa

Urakkaporukka plakkarissa. Tai nimet puuttuu vielä paperista, joten pelottaa ilakoida, mutta lupasivat sitoutua tähän projektiin nyt siinä määrin, että voidaan alkaa purkamaan ihan urakalla (hih, kirjaimellisesti). Sen lisäksi ikkunat ja ulko-ovi on tilattu, kattotilaus tarkistuksia vaille valmis ja urakan hinnastakin on jonkin sortin sivistynyt veikkaus olemassa. Mikä tärkeintä, nyt voi ja uskaltaa sitten alkaa tilata myös matskuja paikalle, samoin isompia laitteita jne. Jei!

No, aikataulu on sitten mitä on. Tai siis se on ihan hyvä, lähtökohtaa ajatellen. Näillä näkymin kuistin ja talon alakerran lattioiden pitäisi olla valmiina ehkä marraskuun alkupuolella - olettaen, että saadaan kaikki muut tavarat ajoissa paikalle. Eihän se olisi älyttömän paha, jouluksi kotiin ja sellain... Ja olisi tietty tosi kiva jos saisi lämmöt päälle taloon ennen pahempia pakkasia. Mutta katsotaan, aika taitaa näyttää.

No, nyt ei jaksa kamalasti maalailla itiöitä seinille. Pitää nauttia tällaisista pienistä voitoista että saa vähän voimia. Siispä vielä kerran JEI!

Raivausta

Huomenna saattaa ihan oikeasti ratketa se, milloin saadaan työmiehet töihin - vai saadaanko. Jännittävää... Sitä odotellessa olen yrittänyt lähinnä raivata niin, että muutto pikkumökkiin olisi jotenkin hallittu ja että tavarat löytyisi vaikka remppaevakko sattuisi ensi kevääseen kestämäänkin (tsiisös...). No, kaikkeen on varauduttava. Minun tapani sekä siivota että raivata on lievästi sanoen kamalaan kaaokseen ja kaiken romauttamiseen perustuva - seikka, josta siippa jaksaa olla aina yhtä, no, hm, kyseenalaistava. On kuulema muitakin tapoja kuin se, että räjäyttää koko homman atomeiksi, ja alkaa sitten kokoamaan siitä jotain uutta kokonaisuutta. Mutta ei, kyllä linjan pitää pitää (överit). Myönnän, että jälki on joskus aika hurjaa ja myönnän myös sen, että jätän tilanteen joskus joksikin aikaa myös levälleen jos sattuu vaikka tälläinen viikko kuin tällä viikolla. Että vaan sairastaa, eikä mistään meinaa tulla mitään. Itse olen melko taitava sulkemaan esimerkiksi työhuoneessani muutaman päivän vallinneen kaaoksen mielen ulkopuolelle, mutta järjestysorientoituneempi kotitaloutemme osapuoli taitaa kärsiä tällaisista ihan aidosti. No, kaikilla on ristinsä, elämme tällä hetkellä poikkeustilassa ja sitä rataa... Yritän kuitenkin huolehtia, että keskeisissä toimintopisteissä (tupa) vastaava kaaos olisi selätetty alle vuorokaudessa. Ja kyllä se kaaos lopulta myös palkitsee. Tähän asti tuloksena on ollut säilytettävien lisäksi keskimäärin säkki kirpparille, säkki Konttiin ja säkki kaatikselle/ huone. Aika hyvin minusta.Tässä vähän lastenhuoneen raivausmallia. Jäljet vie sylttytehtaalle :)...

Ja jos oikein tarkkaan katsoo, niin raivauskuva kakkosessa on myös siippa päivänokosilla. Aika luontevasti tuo sulautuu osaksi pehmiksiä, vai :)?

Söpöläisistä puheenollen (vai puhuttiinko me äsken pehmoista ;)), bernit ovat ihan tosissaan innostuneet puutarhanhoidosta. Niiden lähestymistapa touhuun on valitettavasti vaan ainakin yhtä dekonstruktiivinen kuin omani siivoukseen, joten meillä on ajoittain pieniä erimielisyyksiä siitä, mihin asti koiruleiden hortonomisen valtuudet ulottuvat. Nurmikon huolellisen tuuletuksen (bernin mentävät kolot) hyväksyn melkolailla mukisematta. Myös keväinen oksakarsinta oli jossain määrin ok. Ja vielä kykenen hyväksymään kitkemisen, vaikka sen seurauksena lattialta löytyvät leikkiämpärin kokoiset voikukkaoksennukset onkin vähän tuhoisia matoille. Sen sijaan pikkuisen nikotuksia aiheuttaa pihatietä reunustaviin ukonhattuihin kohdistuva niittotoiminto (pieni edellä ja iso täysillä perässä) ja pensaisiin kohdistuva kasvusuunnan totaalinen uudelleenorganisointi (siis pystysuorasta vaakasuoraksi).En ole kyllä vielä keksinyt millä bernit saa pois päältä kun sääkin pysyy riittävän viileänä. Alla kuva termiiteistä. Siitä näkee miten vakavasti berni ykkönen ottaa kakaran vouhotukset. Tuon asenteen kun saisi omaksuttua omaankin kasvatustyöhön :).

Pihakierros

Meinasin laittaa tähän postaukseen vaihteeksi vain kuvituksia. Viimeksi yrittäessäni (kolmisen päivää sitten) loppui usko kesken kun lataaminen kesti niin kauan, mutta jospa nyt olisin vähän kärsivällisempi. Siis, tervetuloa pihakierrokselle. Ensimmäinen kuva on meidän takapihalta ponin laitumelle päin. Takapihan nurtsi on yhtä kumpuileva kuin peltomaisema itsessään mutta paikka on ihana, salainen puutarha vallan. Talo jää tässä oikealle.

 

Seuraava kuva on otettu tuon edellisen oikeanpuoleisen omppupuun tietämiltä viistoon oikealle. Siellä jatkuu meidän pellot, ja oikealla näkyy aitan kulma (ja tuo telttakatos suojaa purettua hirsimökkiä, tartteiskos kukaan?...)

 

Meidän piha on vanhan maatalon pihapiirin mukainen myös siinä suhteessa, että rakennukset suojaavat pihaa joka puolelta (melkein). Alkuun se vähän ahdisti, mutta kun siihen on tottunut, on se suojaisuus vallan kotoisaa. Aitta rajaa siis pihaa lähteen päin, ja rappusilta katsottuna vasemmalle. Aitan jatkeena on ensin myöhemmin rakennettu autotallinpätkkä (jolle tulee lähtö kunhan päästään pihahommeleihin) ja heti aitan kyljessä on tuo meidän mökki, eli rakennus, johon ollaan muuttamassa tässä pikapuoliin. Mökissä on siis 20-25 neliön tupa, sauna, pukuhuone, liiteri ja kuisti. Mökin alta löytyy myös kellari ja mökin yläkerrasta majoitustilaksi käypäinen vintti :).  

Navetta-talli-varasto on taas mökistä heti oikealle, eli rajaa pihaa pohjoisessa koko pihatien verran. Ja kääntäen, pihatie on pituudeltaan tuon tallirakennuksen pituinen. Ja oheisten todisteiden mukaan ollaan nähtävästi harrastettu seinäpintojen koristelua myös ulkotiloissa :). (Oikeat ikkunat on tulossa talliin kunhan ehditään laittaa.)

 

Seuraava kuva on taas otettu aitanrappusilta itään. Tallirakennus jää siis vasemmalle, talo oikealle puolelle. Kaunis kylämaisema... :)

Snif, tätä vanhaa, homeista kuistia tulee oikeesti ikävä. Siihen on yksi vallan pätevä syy: se on niiiiiin söpö!

Ja loppuun pari idyllistäkin idyllisempää kuvaa takapihalta ja takapihalle päin (kierros alkaa siis olla lopussa). Niin, siitä salaisesta puutarhasta. Meidän takapihaa ympäröivät puskat on kerrassaan villiintyneitä, mutta en haluaisi tehdä niille yhtään mitään. Ne rajaa takapihan omaksi maailmakseen; siellä on hyvä leikkiä vaikka Ruususta, tai kiipeillä puissa.

Meinasin alunperin laittaa tähän muutaman sisäkuvankin, mutta kun niiden purkuvaiheen/ muuton tunnelma on täysin vastakohtainen näiden kanssa, siis sekava, sotkuinen ja ruma, niin taidanpa jättää seuraavaan kertaan ja nauttia nyt vaan meidän ihanasta ympäristöstä - kuvissa ja oikeasti :). Hyvää viikonloppua!

P.s. Osaa ne muidenkin ponit. Olin tässä muutama päivä sitten juuri siirtymässä kylpytakissa saunaan, kun sain tutulta puhelun. Hän kertoi pyydystäneensä läheiseltä valtatieltä pikkuisen ponin ja kysyi onko meidän. No, ei ollut (piti kyllä käydä varmistamassa että ponska oli edelleen karsinassaan johon sen olin varttia aikaisemmin kuskannut - poneista kun ei ikinä tiedä). Lähdin kuitenkin viemään riimunnarua ja muutenkin avuksi. Samalla soittelin tuttuja läpi. Valtatiellä odottelikin aikamoinen söpöliini. Tilanne päättyi onnellisesti kun aikamme omistajaa metsästettyämme omistaja löysikin meidät. Ja ponin. Yksi heppa jäi kuulema vielä kateisiin. Toivottavasti löytyy. Mutta se tuli taas todistetuksi, että jos elämäänsä hässäkkää kaipaa, niin hepat on juuri oikea ratkaisu: toimintaa ei tule puuttumaan ja ajankohdat hässäköille on tarkasti ajoitettuja (sauna, matka, ruokailu, yö).

Keulii keulii

Mopo nimittäin. Aiemmista hajamielisyyskausista huolimatta näin pihalle en ole ehkä I-K-I-N-Ä saanut itseäni ajettua. Lupaavaa ajatellen muutamaa isoa projektia, joita tässä pitäisi viedä yhtäaikaisesti eteenpäin. Pienenä esimerkkinä voin kertoa vaikkapa kauppareissusta, jolloin paukkasin ensimmäiseen vastaantulevaan kultasepänliikkeeseen hakemaan puhelimitse tilaamiani laattoja. Ei löytynyt ei, kun ne olikin ihan eri kaupassa. No, onneksi etsintä ensimmäisessä liikkeessä kesti vain sellaiset 10 min, muuten olisi voinut nolottaa. Hissillä ajelutkaan ei enää toimi ollenkaan, tai toimii, yks-risti-kaks, saattaa osua - tai sitten ei. Meilit on upeita todisteita olemassa olevista intentioista. Se, että kirjoittaa jollekin: "Menen huomenna kaupunkiin, voin ostaa kukat opettajalle" on aika selkeä vinkki, että itsellä on ollut joku suunnitelma. Jos ei sitä sitten enää muista sattumoisin ajankohdan koittaessa, voi aina soitella äidille ja muulle suvulle ja jutustellen koittaa selvittää josko edes joku  tietäisi MIKSI  olin menossa sinne kaupunkiin. Vihreisiin liikennevaloihin pysähtyminen on ihan normitouhua, mutta ainakaan se ei ole vähentynyt, joo, ja sitten jos haluaa huvittaa itseään tai muita kanssa ihmisiä voi aina kokeilla kävelemistä sen auki olevan oven vierestä, siis siitä kohtaa jossa ovi on kiinni. Kun pitää ripeen vauhdin yllä, niin rämäys on niin kova, ettei kauempana olevatkaan jää huvista osattomaksi.

No, remppa kuitenkin etenee. Urakkaporukka 2, tuntiarviota odotellaan. Samalla siirrellään tavaroita - tavoitteissa muutto kahden viikon sisällä. Perinneikkunat periaatteessa päätetty. Tässä kohtaa pitää taas ihmetellä ja kummastella myyntimiesten ja myyntimiesten välisiä eroja - miten yhden todella hankala ja kallis voi olla toisen helppo homma? Ym, hm, no, en tietenkään muista taas mitään muuta. Aa, joo, lv-suunnitelmat palkkarissa. Ja monta monta juttua nytkähtäisi eteenpäin sillä samalla hetkellä kun kuulisin, että remppaporukka on lyöty lukkoon. Ne asiat on vähän niinkun passissa odottamassa. Odotellessa puretaan ja raivataan. Pestään pyykkiä tallinpäädyssä. Haetaan pakastimesta ruokaa tallipäädystä ja siirrellään tavaroita tallin päätyyn. Ah, mitä sitä tyttö tekisi ilman tallia ja sen päätyä.

Nyt nukkumaan. Jos saisin kovalevyä eheytettyä edes vähän, vaikka sitten unella.