Onnelliset

Vaikka materia ei ehkä takaa onnea, niin on sillä pikkasen väliä kuiteskin.

On meillä...

...stereot, ei
...televisio, ei (tai ylhäällä on kyllä yksi, mutta ei sitä jaksa raahautua katsomaan)
...melkein kaikki laitteet mitkä kehitys on tuonut tullessaan, ei

Mutta. Meillä on muun muassa...

...pesukone. Sisällä!

...toimiva vesivessa. Tiedättekö, se toimii ihan sillä kun painaa nappulasta. Mitään ei tarttee erikseen tyhjentää eikä vettäkään kantaa.

...keittiön hana. Siitä tulee lämmintä vettä eikä saunaa tarttee välttämättä lämmittää ollenkaan.

...ovessa lukko, ekan kerran vuoteen. Harjanvarsi on historiaa, jei!

Kyllä kelpaa. Ja vielä kun toukokuu alkaa viidessä minuutissa ja se on minun maailmassani paras kaikista kuukausista, niin mikäpä on ollessa. Hyvää vappua kaikille!!!

Piiperryksiä ja isompiakin tiloja

Olipa ihana pääsiäinen. Ensimmäiset kunnon kevät/kesäkelit, raksa eteni monella saralla, ja ihan kuin on jo tullut mainostettua, seura oli enemmän kuin hyvää :). Parin viime viikon aikana olen viimein päässyt tietsikan äärestä (etsi-vertaa-kilpailuta-tilaa -jutuista) konkreettisiin raksahommiin sisätiloihin, ja niitä tuli nyt pääsiäisenäkin tehtyä. Ja oli ihanaa. Vaikka jälki ei ole ammattilaistasoa, niin on ihan huippukivaa saada tehdä itse omaa kotia. (Etenkin kun ollaan jo niissä jutuissa, joissa mokaaminen on lähinnä esteettinen haitta, eikä johda talon ennenaikaiseen lahoamiseen, homehtumiseen, romahtamiseen, eikä muuhunkaan kohtalokkaaseen...ei mitään traumoja syksystä :).)

Joka tapauksessa, vuorossa kuvitusta. Piti koko viikonlopun ajan ottaa kuvia valoisassa, mutta en ehtinyt, muistanut... Joten hämäränhyssyä ja outoja sävyjä, mutta olkoon. Koitin tosin rukkailla kuvankäsittelyllä sävyt vähän edes sinne päin. Tuskin paljon auttaa :). Joudutte taas vähän mielikuvittelemaan.

Jos aloitetaan noista "vaiheessa"-osion jutuista. Hankintapuolelle kävi aloittelijan moka, ja makkarin katon paneeleiden öljykäsittely piti jättää kesken kun Uulan Öljykuulto loppui kesken kaiken ja sitä saa koko kaupungista vain yhdestä paikasta, ja sekin tykkää tietysti sulkea ovensa hyvissä ajoin. Hmp ja ärp, mutta minkäs teet. Ei niin, etteikö talosta löytynyt muutakin puuhaa, mutta nuo paneelit olisi vaan tosi kiva pikkuhiljaa saada tuvan lattialta kattoon. Niitä olisi nimittäin lisääkin tulossa - ja minun sormeni syyhyäisivät päästä jo tuvan loppujen seinien kimppuun...

Rappuseinän hionta, pintamaalaus ja tasoitus onnistui jossain öljyämisen välissä.

Sillä aikaa kun muut hoiteli isoja linjoja, huomasin olevani viimeistelytöissä. Jostain syystä jokainen pikkukohta, jonka saa ihan valmiiksi tuntuu aika huikealta, joten tämmöinen suuripiirteinen sielukin pystyy nähtävästi tarvittaessa virittämään maalarinteipit millilleen paikalleen. (Tai sitten metrilleen. Kuitenkin.) Joten siis maalailin, paikkailin, hioin, tasoitin, töpötin. Monta kohtaa tuli Valmiiksi-valmiiksi sillä aikaa kun toiset hoiti ulkohommia :).

Rappusten alaosa ja loput keittiöseinästä ja eteisen tuvanpuoleinen seinä sai saman vaalean sävyn kuin tuvan muut seinät. Tosin sävyero Uuulan Into-maalin ja keittiön taustalla olevan remppamaalin välillä on samoilla koodeilla ja puolihimmeyksillä aika huikea, mutta onneksi ovat tyystin eri seinillä. Että ei haittaa.

Ja punainen sai sitten lähdöt. Vaikka se on kuinka ihana väri, niin ei se nyt sitten riittänyt. Tosiaan aika lopettaa tämä raksaaminen pikapuoliin tai kohta alan varmaan oikeesti sutimaan sitä maalarinvalkoista seiniin. Nyt mennään jo ihan täysillä tuolla harmaa-ruskea -akselilla.

Ja sitten näihin viikonlopun helmiin <3. Iiiih!

Makkari ja makkarin tapetti. Värit melko ketuillaan (ainakin tällä koneella katsottuna). Tapetin pohja on syvän harmaansininen, tumma. Unimaatapsu. Olen niin kovin myyty. Ja myös Sippaa tykkää. On kuulema sopivan outo meidän huusholliin :).



Ja työhuone. Ensimmäinen tämän talon kukkatapsuista seinällä asti :).

Tykkään tuostakin hirmuisesti.

Loppuun sitten yksi äitini tekemistä uniheppasarjoista Esikoisen huoneeseen. (Olenkohan muuten maininnut, että äitini on taiteilija? No, olisitte ehkä arvanneet muutenkin...) Olen ihan myyty. Heppahullun esikoisen reaktiot voitte vaan arvata :)

Että sellaista. Tytöt on tänään olleet jotenkin niin itsejään että. Esikoinen, ikuinen pohdiskelija, kysyi että "Äiti, oletko ikinä ajatellut, että elämä on kuin metsä, johon tehdään omia polkuja, tai puu johon kiivetessä valitaan mitä oksia menee?" Välillä lasten viisaus on melkein liian pysäyttävää tässä säntäilyn täytteisessä elämässä. Kuopus taas höpsöili (hyvässä ja pahassa) ja sanoin hälle lopulta, että olet kyllä ihan outolintu. Johon Kuopus vakavasti: "Kiitos!" Molemmat murut on kyllä just sopivan outoja meidän perheeseen :D.

Talkoot/ piknik

Tänään meillä oli ainakin niin paljon talkoot, että saatiin kunnon pihapiknik aikaiseksi (kylmää ruokaa ja hyvää seuraa). Ja muutenkin aika paljon: pikkuveli ja vaimonsa pohjamaalasivat yläaulan, minun vanhempani tapetoivat, ja lisäksi äitini joka on ehta taiteilija teki esikoisen huoneeseen ihanat unihepat. Tyttöjen isosisko miehineen maalasi räystäitä ja isoveli auttoi siellä ja täällä, lapsilauma juoksenteli kilsatolkulla ja pomppi tramppiksessa, ja toinen pikkuveljeni kävi antamassa maalämpökonsultaatiota ja samalla saatiin piknikseuraksi ihanainen kummityttö ja hänen yhtälailla ihana äitinsä :). Siippa öljysi kattolautoja ja minä tein ruokaa. Tosin illalla maalailin vielä vähän. Että ei hullumpi päivä yhtään. Parasta seuraa ja raksajuttuja.

Jäin taas muiden lähdettyä istuskelemaan raksalle ja ihan vaan ihmettelemään. On niin outoa ja ihmeellistä, kun raksasta alkaakin muotoutua koti. Olen sitä paitsi ihan tykästynyt koko paikkaan yläkerran hattaramaata myöten. Tapetitkin oli ainakin yhtä kivat kuin olin toivonut. (Koitan kuvailla vähän tässä viikonlopun aikana.) Oman lisänsä meillä tekee tietysti aikaelementti. Muisteltiin juuri pihalla istuksiessa, että ensimmäiset purkuhommat (puhallusvillan tyhjennys vintiltä) ajoittui viime vuoden toukokuulle. Elämä on kummallinen juttu :).

Jostain syystä minulle on tullut jotenkin sellainen periluterilainen pikkusyyllisyys siitä, että talosta tuleekin niin kiva. Jotenkin tuntuu, että siihen olisi pitänyt vuodattaa vielä vähän enemmän verta ja hikeä (kyynelissä lienee ollaan ihan balanssissa). En keksi muuta selitystä moiselle kuin sen, että kun ihminen on eka asunut monta vuotta ilman suihkua ja kunnon keittiötä, ja sitten vielä melkein kokonaan ilman muitakin fasiliteetteja, niin iso talo kaikin mukavuuksian tuntuu väkisin vähän pröystäilyltä. Mutta. Kuittaan tämän nyt kuitenkin eu-aikaan sopimattomana turhana kursailuna, ja aion vaan olla ihan onskuna! :) On tässä kuitenkin yhtä ja toista tehty (mm. säilytetty mielenterveys) kämpän rakentamiseksi :). Ni. Ja sitten vaan sopimaan aikaa muuttokatselmukselle :)!

Builders have left the building

Elkeet ei olleet Elviksen mutta rokata meidän raksaajat kyllä osasi.Perjantai oli ainakin toistaiseksi raksaajien vika päivä meillä ja siitähän seurasi puolentoista päivän (melkein) maansuru. Kaveri irvisteli, että en vaan kestä ajatusta siitä, että minulla ei enää ole kuin yksi mies komenneltavana, mutta ei se nyt ihan niin mennyt. Sitä paitsi pikkuneidit on ihan surkeina myös (tunne-eläjiä koko perhe täynnä), Otsalamppumies saa keitellä kahvia vaan itselleen ja jopa Tiikeri the Taigeri on ihan orpona, kun sen kamut raksamiehet on poistuneet paikalta.

Tämmöinen talonrakennusprojekti on aika iso juttu. Jollain saattaa riittää energiat ihmisten vahtimiseen ja saattaapa jollain olla myös uskoa oman osaamisen ylivoimaisuuteen. Me ollaan vähän huonoja vahtimaan, mutta onneksi meille sitten sattui työstään ylpeitä, itsenäisiä ja huipputehokkaita rakentajia. Että eipä ollut vahtimiselle tarvettakaan. En tiedä mitä mieltä raksaajat itse olivat, mutta meillä oli kyllä vahvasti sellainen olo, että tämä oli yhteinen prokkis meille kaikille. Saimme koko ajan laatutyön lisäksi neuvoja, ohjeita, aikatauluja, ehdotuksia ja näkemyksiä. Ilman näitä meidän raksajia ja heidän osaamistaan tälläinen viikonlopussa suunniteltu raksaprojekti olisi voinut olla totaalinen katastrofi - mutta nyt ei ollut. Päin vastoin, kaikki on sujunut varmaan useaa perusraksaa sutjakammin, huolimatta nopsasta aikataulusta, lyhyestä suunnittelujänteestä ja pikkasen haastavasta rakennustalvesta. Uskomattomia rakentajia ja hyviä tyyppejä. (Kestivät jopa kärähtämättä kissojen tepsuttelut vasta tasoitetulla muurilla ja koirien haukut jokaisen aamun alkajaisiksi.) Että jos satutte olemaan päteviä raksaajia vailla, niin voisin suositella paria erittäin hyvää :).

Rakennus itsessään on tälläisella mallilla:

Talossa on piippu :).

Työhuoneesta voi töiden ahdistaessa kirmata suorinta tietä pihalle. Kaksi huomiota. Meillä on ulko-ovi. Ja eikö näytäkin kuvassa tuo vihreä seinä ihan tosi vihreeltä - not. Mutta se on.

Keittiö. Me like!

Kokonaiskuvaa katosta lattiaan.

Raksasiivous ON tärkeää :).

Ja vielä kylppäri katolla ja saumoilla. Se on melkein valmis.

 Juu'u. Puuttuu enää niin vähän, mutta kuitenkin aika paljon. Parissa viikossa raksaajat olisi saaneet talon käytännössä valmiiksi, mutta ne on taas nuo taloudelliset realiteetit kun säätelee ihmisten tekemisiä tahtotilaa enemmän. Äysk. Hyviäkin puolia toki on: sehän on sitten taas talkoot :).

Melko piiiiitkää aasinsiltaa pitkin pääsen taas omaan sekavaan elämääni (talkoot -matskut-kattotarvikkeet-puunhankinta - ja siitä tarina jo alkaakin...). Kun jotenkin taas on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Eilen illalla onnistuin esimerkiksi lukittautumaan puutavaratoimittajan toimistoon. Toimittaja itsekin tuli onneksi paikalle alle kymmenen minuutin, mutta tuleehan siitä vähän tyhmä olo kun huomaa olevansa lukkojen takana vieraassa toimistossa, puhelin autossa eikä ketään paikalla... Toisaalta pääsin pinteestä ennekuin ehdin edes kikatusvaiheesta kyllästymisvaiheeseen, joten tuo menee taas kategoriaan "oman elämänsä Bridget Jones". (Tiedätte tyypin :p.)

Toinen hiukkasen hämmentävä hetki tuli, kun menin tänään suorittamaan kansalaisvelvollisuuttani tuttuun äänestypaikkaan, vain todetakseni, että en ole listoilla!?! Siis äänestäminen ei varsinaisesti ole kuulunut niihin asioihin, joista odottaa saavansa pakit. Ei siinä muu auttanut kun kääntää kaaran nokka kohti kunnan toista äänestyspistettä ja mennä sinne kyselemään, että saapiko sitä äänestää. Matkalla iski jo pienimuotoinen paniikki kun rupesin miettimään, että wtf, että entä jos irtolaisilla ei olekaan äänioikeutta, ja että jos ei niin sehän on huutava vääryys ja että kelle minä tästä alkaisin rähisemään ja että onnistuuko irtolaisten äänioikeuden saaminen vielä samanpäivän aikana ja että jos ei niin kuka niitä (meitä) sitten oikein  puolustaa. Onneksi sitten muistinkin, että sainhan minä sen äänioikeusilmoituksen, mutta en vaan tullut sitä lukeneeksi. Ja pääsin sitten lopulta äänestämäänkin. Irtolaisuudella kuitenkin ilmeisesti ON vaikutusta, koska oltiin pompsahdettu uuteen äänestyspiiriin vaikka naapurusto pysyi ihan entisessä. Irtolaisten elämä on niin turbulenttia ja epäsäännöllistä, että ikinä ei edes tiedä mihin pitäiis mennä äänestämään :).

Jahas. Muuten olenkin sitten melkolailla menettänyt uskoni demokratiaan tämän päiväisen perusteella. Tai ehken demokratiaan. Sehän on periaatteessa ihan okei, että kaikki äänestää. Se vaan rassaa, kun ihmiset äänestää ihan väärin. Niinkuin tänään: nyt tippui Ilpo! Se siitä Idolsista, ni*.

*Se toinen äänestys sieppaa yhtä lailla ja on vielä pikkuriikkisen tärkeämpi, mutta ei kai tässä auta kuin vaan tuhista ja puhistella ja odottaa miten populismi kääntyy hallitusohjelmaksi. Ainiin, ja en siis ota kantaa äänestystulokseen kun tämä on ikään kuin sitoutumaton blogi. Kunhan vaan ihmettelen.

Kuulumisia

Yritys kaksi. Eilen yritin kovasti päivittää blogia kuvien kera, mutta kun ei niin ei. Joko meillä oli välit poikki tietsikan tai sitten vallan tuon world wide webin kanssa, mutta mikään ei pelittänyt. Tänään siis uusi yritys.

Minulta on kadonnut ajantaju ihan tyystin, ja käykin katsastamassa blogista mitä olen milloinkin lisäillyt. Onneksi nyt näin päin, että reaalimaailma on hallussa, mutta virtuaalinen ymmärrys vähän pätkii. Yleensä tuntuu olevan just toisin päin. Siis. Kuvitusta meiltä eilisen tilanteen mukaan. Jos alkaisi vaikka tuosta keväästä :). Lumet on hävinneet ihan järjetöntä vauhtia, ja elämisen jäljet paljastuu samaa tahtia. Kuvasta ei ehkä ihan heti näy, mutta koko meidän pikkupiha on ihan mustanaan koirulin karvaa. Ja kaikki vaan yhden pikkubernin pienenpienen karvanlähdön seurauksena. Voitte kuvitella, mitkä määrät meillä on ollut karvaa sisällä...

Piha meni aika rajuun kuntoon, niinkuin aiemminkin keväisin. Siihen nähden, että siiinä on rallattu kaiken talvea kuormiksilla ja sen sellaisilla, se ei loppujen lopuksi ole kamalan paha.  Sitä paitsi tämä viikonlopun pikku tuulenvire (ehkä 30 m/s tai jotain) kuivatti pihaa uskomattomalla teholla.

Mutta sitten sisätiloihin. Takka on hormia vaille valmis, ja siitä tuli itseasiassa ihan sopivan kokoinen. Istuu portaiden kainaloon just eikä melkein. Ja joo, kun takan tilaus sattui sellaiseen kohtaan, että siiinä oli pari muuta pikku juttua, niin ei tosiaan tultu etukäteen katsastaneeksi takkamitoista kuin korkeua ja paino. Sellaista saattuu, toisille jopa aika usein. Ihan kiva kun osui taaskin tuurilla kohdilleen :). (Olen tainnutkin joskus mainostaa tätä "maailman onnekkain tyttö" -tyylistä juttua...se pätee aina vaan. )

Ehkei se välity kuvasta ihan täysin, mutta takka on supersöpö!

Yläpuolella kuvassa siis hormi ja loput takan kaakelit. Takan takapinta on nyt slammattu. Takapuolen kaakelloinnin hinta olisi ollut noin 400 e! Siis oikeesti... ehkä 1,5 neliötä valkoista kaakelia ja muutama muotopalikkka. Pärjätään kyllä slammauksella :).

Keittiöstä ei vieläkään ole oikein sellaista järjellistä kuvaa. Palataan siihen. Mutta tupa (keittiö mukaanlukien)on nyt ihan täpönään täynnä erilaista tavaraa. Kalusteita, koneita ja puuta.

Jos joku osa tätä talo on sitten oikein viimesen päälle konservatiivinen, niin se on meidän alakerran vessa. Hohhoijaa. Ei niin ettenkö tykkäisi vessasta kovinkin. Se on vaan minun makuun vähän pliisu. Mutta onpahan joku paikka tässäkin talossa missä ihminen voi rauhoittua ;). Sitä paitsi ne oli juuri nuo kukkalaatat (kuva alla) mitä koitin saada viikon soviteltua keittiiöön, ja kun en saanut, niin onneksi niitä tuli talossa johonkin. Ne on niiin suloiset. (Ja kuvalaatu on mitä on, mutta, äh, no se on mitä on.)

Ja sitten kylppäri, jonka kuvaaminen on myös ihan täysi mahdottomuus. Tuo keltainen on sellainnen auringonkeltainen. Ei noin oranssi kuin kuvissa. Ihana väri! Mutta kuten sanottu, ei toistu ollenkaan oikein korjauksista huolimatta, joten se on kuulkaa vaan tultava paikanpäälle katsastamaan :).

Lattia näkösällä, mutta lisälaattoja piti vähän odotella varsinaiseen seinään...

Ja siinäpä ne sitten taisikin olla. Huoneet on taas vaihdelleet väriä. Työhuone onkin hennon vihreä ja askarteluhuone tyystin sinisävyinen. Kuopuksen huonekin on kokonaan maalattu. Ja itseasiassa kaikki maalisävyt on nyt plakkarissa. Nyt odotellaan vaan sopivaa maalaustilaisuutta. Apujoukot (eli ahkerat vanhempani) ovat olleet taas apumaalareina, ja autelleen sekä kattopaneeleiden vahaamisessa että seinien maalaamisessa. Sitä lystiä näuyttää piisaavan. Kun vaihtaa väristystä säännöllisesti (kerta viikkoon), niin kaikille riittää tekemistä.

Nyt alkuviikosta pitäiisi tulla lämpöpaneeleita paikalleen yläkertaan, samoin kuin muitakin lämppärijuttuja. Sitten pääsisikin nakuttelemaan kattoja paikalleen. Jei.

Lopuksi on ihan pakko ottaa kantaa pariin useasti ainakin minulle esitettyyn huolenaiheeseen. Vaikka itsekin epäilen aika säännöllisesti lopullisen pimahduksen olevan lähellä, niin kyllä tässä verraten hyvin itseasiassa jaksetaan. Väliin pikkasen riepoo, mutta toisena päivänä ei yhtään. Nukkumisen olen huomannut auttavan jaksamiseen (ihan uutta tietoa...), joten voimien vähetessä tietää ainakin teoriassa, mikä auttaa. Käytännössä homma on pikkasen monimutkaisempi, mutta elämähän on valintoja, eikä tämä tee poikkeusta. Siis, vaikka väliin sattuu väsypäiviä, niin hyvin vielä jaksetaan!  No worry, mutta samaan hengenvetoon kiitos huolenpidosta all folks!

Ja toinen on sitten tämä parisuhdejuttu. Onhan se totta, että väliin saadaan hirvee metakka aikaiseksi ihan nollaaiheista, mutta ollaan kyllä saatu aiemminkin. Ollaan vähän sellainen enemmän italialaistyylisen kovaääninen perhe kuin jotain muuta. Tunteet on kyllä kaikenkaikkiaan aika hyvin pinnassa tällä hetkellä. Kaikilla meillä. Itse kunnostauduin juuri vuodattamalla katkeria kyyneliä kun maailma on niiiiin epäreilu, että Stiina tippui Idolsista! (Se on epäreilua!) Että tältä pohjalta siis lähdetään :). Ja kun perhe on täynnä draamaqueeneja ja yksi kunkkukin löytyy porukasta, niin kyllähän siinä välillä vähän rätisee. Mutta jos jossain kohtaa huudetaan, niin tunnin päästä halitaan ja sitten jo tallataankin pitkin kylatietä käsikädessä ja elämä on ihan idylliä :). Että en kantaisi kamalasti huolta tästäkään. Naapuritkaan ei ole valittaneet :).

Kivaa alkavaa viikkoa! 

Pikkasen väsy

Niin se näkyy hujahtaneen kokonainen viikko, eikä ajankulusta ole mitään tietoa. Viime viikonloppuna saatiin kyllä iso liuta viimeisiä päätöksiä selvitettyä ja asioita eteenpäin. Ihan hyvä viikko. Tavarantoimitukset on pikkasen tökkineet joko toimittajien kiireiden, pitkien toimitusaikojen, unohdusten tai meidän kiireiden takia (tämän voi lukea myös "en osannut päättää"). Joten eteneminen on ollut nyt vähän pätkittäisempää.  Keittiö olisi valmis, jos allas olisi tullut samassa kasassa kuin muukin keittiö ja jos minä olisin osannut päättää ne 3 neliötä välitilalaattaa. Niiden kanssa taas tuli sellainen ongelma, että juutuin unelmalaattaan. Joka ei sitten käytännön syistä mitenkään sopinut välitilaan. Tai olisi sopinut, mutta, no, olisi tullut pahuksen kalliiksi. Ja sellaisesta pienestäkin unelmasta luopuminen näyttää nyt olevan ihan kiven alla. Joten kiersin kaupungin neljä vai viisi laattatoimittajaa kaikki läpi ainakin neljä kertaa ja yritin keksiä ratkaisun. Mites tämä "en jaksa sisustaa eikä sitä paitsi yhtään kiinnostakaan" -asenne nyt tähän kääntyi. Höh.

Päätettyjä juttuja. Yläkerran aulaan tulee kukkatapettia ja raitoja. Sainpas kukkatapetit (pikkukukkatapetit) johonkin. Siis muuta tapettiahan tästä talosta ei löydy kuin kukkatapettia, jos nyt ihan tarkkoja ollaan, mutta pikkukukka on kuitenkin pikkukukka.  Ja yläkerran vessaan tulee rusettitapettia, josta tytöt tykkäsi. Sitten yläkerran väritys onkin lila-vaaleansininen-vihreäraita-kukallinen-lilanpinkki- ja tuplavaaleansininen. Minulla onkin jo suunnitelmia yläkerran nimeämiseksi, mutta niistä toisen kerran.

Jotain muutakin me ollaan päätetty. Hm, aijoo. Vessan kalusteen koko. Alakerran katot (taisi olla jo viime viikolla). Vesihanat ja suihkut on tarjouspyyntövaiheessa edelleen.Väliovet on tilattu. Muuta en muista. Olen ollut jotenkin niin poikki (niinkuin koko pikkumökin väki), että eilen tein enkan ja kömmin punkkaan jo varttia vaille yksitoista. Siihen oli kyllä pätevä peruste. Taas painaa yksi paprudedis päälle, ja kun en jaksa kirjoittaa yöllä, niin kirjoitan sitten aamulla ennen töihin lähtöä. Kello viideksi soimaan, kannu kahvia ja ihanan rauhallinen aamuhetki, vain tietsikka, artsut ja minä :).Yllättäen tämä on ollut aika mukava järjestely. Kaikkea sitä kokee kun vanhaksi elää, tälläinen illanvirkkukin.