perjantai 31. joulukuuta 2010

Heippa vaan vuosi 2010

Vuosi 2010 alkaa olla pulkassa. Olipahan vuosi. Tietysti muita vuosia ei ole tullut dokumentoitua ihan näin tarkkaan, ja paljon on siksi varmasti unohtunut, mutta silti...menihän tää nyt täysin överiksi.

Tammikuussa 2010 meillä oli talo ja suunnitelmissa remppa. Vuoden loppuessa meillä on kohta taas talo, mutta se onkin uusi. Paikka sentään pysyy.

Säiden suhteen on ollut ennätyspitkät pakkaset, ennätyskuuma kesä, ennätyspitkä hellejakso, ennätysmyrskyt ja ennätyskovat marraskuun pakkaset. Hyvä purku/raksavuosi siis.

Omanlaisensa ennätys on se, että koko meidän talous (elämisen osalta) tosiaan mahtuu alle 30 neliöön.

Olen tehnyt ajankäyttöön nähden ennätyksellisen vähän töitä. Ja saanut ennätyksellisen vähän aikaiseksi sillä saralla (DÄM...tunnen myös ennätyksellisen surkeita filareita tästä asiasta).

Olen oppinut aika paljon rakentamisesta, taloista, talotekniikasta ja rakennusalasta.

Olen kohdannut tosi paljon hyviä tyyppejä ja pettynyt joihinkin hyviksi luulemiini. Hyvät tyypit on onneksi kirkkaasti voitolla ja pettymykset ei ole niin pahoja, että niiden takia vielä kannattaisi kyynistyä. Apua saa ihmeellisiltä tahoilta.

Olen itkenyt ehkä ämpärillisen, ja ollut totaalisen fiiliksissä ainakin sata päivää. Olen oppinut paineensietokykyä. Arvostan tukiverkkoja, jos mahdollista, entistäkin enemmän ja olen niistä niii-iiin kiitollinen. Ymmärrän lapsiparkojani. Siippaa en aina ymmärrä, mutta ei siippakaan aina minua. Hankaluudet on kuitenkin enemmän lähentäneet kuin loitontaneet *rakastus*.

Olen löytänyt itsestäni ajoittaisen äijän (tykkään isoista koneista ja onnistun käymään kaupassa ostamassa vain sulakkeita  ja otsalampun pattereita, vaikka ihan hyvin tiedän, ettei taloudessa ole maitoa, leipää eikä kissanruokaa). Olen myös löytänyt pienen pienen ymmärryksen omaa rajallisuutta kohtaan. Opettelen vielä ymmärtämään toisten rajallisuutta :).

Olen unohtanut tehdä, ostaa, hakea, hoitaa, järjestää ja huolehtia noin tuhannesta asiasta. Maailma se vaan pyörii edelleen. Ehkä tämäkin on tärkeä oppi.

Olen törmännyt tuhanteen tarinaan ja kirjoittanut itsekin aika monta. Olen elänyt niin täysillä, että tämän täydemmäksi ei elämä voi muuttua (eihän, jooko).

Väsyttää, välillä kyllästyttää, tuntuu voimattomalta ja tuntuu todella vahvalta. Riemastuttaa, raivostuttaa, rakastuttaa, vihastuttaa. Kamalasti kaikkea. En tiedä jääkö vuosi lopulta plussalle vai ei. Aika näyttää. Mutta tylsää ei ole ollut - on mitä muistella.

Kiitos kaikille rakkaille, tukijoille, ystäville, lukijoille. Hyvää vuodenvaihdetta, onnellista tulevaa vuotta ja kiitokset seurasta tänä kummallisena vuonna 2010!!!!

p.s. Lupaukset tulevalle vuodelle. En ota nyt mitenkään esille noita oikeasti tärkeitä, mieltä vaivaavia asioita, joita jossain kohtaa on tullut sivuttuakin, vaan teen kaksi lupausta lähinnä itselleni: tänä vuonna viimienkin nukun vähän enemmän (kestolupaus) ja heti kun saan jonkinlaiset fasiliteetit kuntoon, hylkään tämän mörkölookin ja aion taas ruveta näyttämään nätiltä. Siinä ne :).

torstai 30. joulukuuta 2010

Raksaa

Raksalla on ollut, niinkuin toivekin oli, oikein touhukas viikko. Ohessa kuvapäivityksiä sisätiloista, niistä kun ei juuri kuvitusta ole aiemin ollutkaan (tarkistin :)).

Sisätilojen tila juuri ennen joulua.
"Teltta" on rakennettu sulamaan tuoduista styrokseista, ja sen tarkoituksena on pitää puhaltimesta tuleva lämpö mahdollisimman lähellä lattiaa. Puhaltimen teho (vaikka puhallin onkin iso ja tehokas) ei millään riittänyt näin kovilla pakkasilla maan sulattamiseen, joten puhaltimen tukena meillä oli läjä routamattoja.

Lattiat eristettiin sitä mukaa kuin alueita saatiin sulatettua. Viikossa oli lattiat sulat kun oikein sulattamaan ryhdyttiin. Maanantaina töihin tuli raksamiesten lisäksi putkimies ja ilmastointiasentajat. Myös sähkäri kävi paikalla, mutta väitti minun hämänneen hänet sinne viikkoa liian aikaisin, ja lupasi palata seuraavana maanantaina. Putkimies laittoi jo olemassa olleiden kylmävesiputkien seuraksi lämminvesiputket. Sitten lattialle saatiinkin jo ruveta lisäilemään raudoituksia ja lopulta tänään myös lattialämmitysputkisto. Näin ikkään.

Ilmastointiputkien asennus aloitettu, samoin raudoitukset.
Lisää putkia...
...ja putkien pää: ilmanvaihtokone.
Vielä on pari osaa laittamatta :).

Tämä kuva ei tuo edellisiin mitään lisää, mutta koska se nyt sattuu olemaan laadullisesti koko joulun ajan parhaiten onnistunut otos, niin laitetaan sekin nyt mukaan (siis paras, vaikka rämmin kamera kaulassa pitkin metsiä milloin koirien ja milloin äijien, lasten ja nuotiotulien perässä valoisuuden asteen vaihdellessa päivänvalosta sinisenhetken kautta pimeään...no ei voi mitään, joskus onnistuu 1/300, niinkuin nyt :)).
Sitten ollaankin jo tässä päivässä. Katse kuistin ovelta keittiöön päin. On siinä komposiittiputkea metri poikineen. Ja tässä kuvassa kannattaa erityisesti huomioida kerrassaan upea hallilämmitin :).
Tässä pötkössä keittiö, työhuone ja makuuhuone. Vasempaan reunaan jää takan paikka, rappusten paikka ja eteinen, joiden takana kylppäri, vessa ja sauna. 
Ja tässä siis vielä vasemmalla kylppäri, oikealla ensin vessa ja sitten pikkuinen sauna. Oikea sauna on edelleen tarkoitus säilyttää tuolla (täällä) piharakennuksessa.

Ja vielä näkymä ruokailutilasta kohti kuistia. lamppujen kohdalle tulee takka (pitäisi päättää millainen) ja takkaa kiertämään rappuset.

Täällä on nähty jo elämääkin: kuopusprinsessa tutustuu olohuoneeseen :).
Huomenna talon pitäisi olla valuvalmis. Sitten vaan odotellaan sopivan lämmintä päivää (ai ihan kun tämän olisi kuullut joskus ennenkin...). Pidetään peukkuja. Nyt olisi hyvät kelit, mutta vissiin huominen on jotenkin heikko päivä lattiaurakoille kun kukaan ei oikein halua tulla. Höh.

 

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Kohti vuoden viimeistä viikkoa

Lötköttelyjoulu alkaa olla päätöksessä ja kohta pitäisi alkaa orientaatio välipäivien vilinään. Joulupukin lisäksi meillä piipahti tänä(kin) jouluna mm. Mr. Murphy. Mitään sen vaarallisempaa ei päässyt käymään, mutta tokikin vähän harmitti, että puhaltimeen piti tulla joku savutusvika juuri sinä aikana, kun me ei käyty kuin kaksi kertaa päivässä kyttäämässä puhaltimen eloa ja oloa. No, nyt sisällä on kevyesti diesel-käristetty katku, ja yksi päivä piti tuulettaa, mutta sen kummempia vaurioita ei ilmeisesti tullut - ja puhallinkin toimii taas normisti.

Raksalla olisi toivottavasti puuhakas viikko edessä. Huomenna pitäisi tulla putkari ja raksaajat ja lisäksi vielä ilmanvaihtoihminenkin. Hui. Ihan on sellainen olo, että pitäisi itsekin sännätä paikalle tuossa viimeistään seiskalta, mutta yritän pitää tossut aisoissa. Ne taitaa pärjätä siellä vieläkin ilman meitä (tyttöjä ja minua).

Tänään saatiin muilutettua myös toinen pikkuveljeni perheineen (juuri itsetehtyyn uuteen kotiin muuttaneet) raksalle, ja samantien pienimuotoisiin talkoisiin (styroksit pellolta sisälle sulamaan). Pikkulikat olivat tehokkaana apuna jäätyneiden styrokspakettien irroittamisessa, eikä aikuisistakaan juuri haittaa ollut ;). Kiitos <3! Myyräparkaset jäi nyt tosin ilman huolella eristettyä talvipesäänsä (uima-altaalla) mutta ehkä ne löytää jonkun uuden lämpöisen paikan (ei sisältä, kiitti).

Bernit ovat nautiskelleet lumijoulusta. Minä myös.



Metsässä on ollut ihan sanoinkuvaamattoman kaunista käpsytellä koiralauman kanssa. Sen lisäksi:

Berni kakkonen on iskenyt uhmisvaihteen päälle. Koitin houkutella tuota aina niin mukautuvaista pikkukoirulia sisään tässä yksi päivä. Pikkukoirulia ei huvittanut. Luuhasi ulkona sen näköisenä ettei kuule mitään, kunnes vilkaisi minua, otti suunnan juuri toiseen suuntaan ja karautti pihan perille karkuun berninketale -ilme naamallaan. Juu'u. Yksivuotisuhmis se on.

Pikkuberni rentoutuu - uhmis on rankkaa aikaa... :).

Berni ykkösellä taas on oksennustauti. Kyseessä ei ilmeisesti ole jouluähky (niinkuin itselläni) vaan joko pikkubernin aiemmin sairastama pöpö ja/tai jouluressi ja/tai valeraskaus. Kävi nimittäin niin, että meillä on koettu täällä joulun aikana myös iloinen perhetapahtuma, kun berni ykkönen synnytti kaikkien yllätykseksi pienen possun.

Pienokainen ja äiti pesässään lepäämässä rankan päivän jälkeen.

Äitiyden haasteita lisää joulukodin vallan virkaintoinen bordercollie, joka yrittää haalia kaikki lauman eksyneet jäsenet turvaan - omalle pedilleen. Kun nyt tuore pienokainen sattui putkahtamaan maailmaan juuri kyseisen paimenkoiran joulupaketista on helppoa arvata, että pikkaisen jännitteitä on ilmoilla. Ei ole helppoa olla äiti (eikä ylitunnollinen bordercollie).

Mutta. Huomenna siis kuitenkin nokka taas kohti arkea. Kivaa vuoden viimeistä viikkoa!

perjantai 24. joulukuuta 2010

Hyvää joulua!

Joulu alkaa pikkuhiljaa kääntyä aatosta ihan siksi oikeaksi jouluksi, massut on täynnä herkkuja ja töpinäiset kakaraisetkin on viimein tainnutettu. Ollaan koko porukalla vanhemmillani - niinkuin aina. Tällä kertaa tosin ajoittaisella osamiehityksellä, kun meidän tarvitsee rampata raksalla puhallinta tankkailemassa, ja muutenkin tarkkailemassa, että kaikki on ok (muina aikoina luotetaan naapurivalvontaan :).). Puhaltelut rakennuksella tuntuu kyllä pikkasen, öö, hukkahommalta kun ulkona paukuttaa kahtaseiskaa ja sää on tuulinen, mutta kai se kuitenkin vähän ylläpitää tilannetta ja ainakin kuivattelee rakenteita. (Tai näin lohduttelen itseäni ettei mittavat lämmityskulut ala masentaa...)

Pakattiin siis torstaina koko tyttöporukka ja yksi urosteleva vahvistus (kotikolli) auton kyytiin ja suunnattiin mummolaan. Siippa jäi vielä valvomaan talouden tilannetta ja tuli myöhemmin perässä. Tunnelma autossa oli tiivis kun autoon oli pakattu yksi iso reissukassi, kissanhiekat ja ruuat, kaksi kissankoppaa, kaksi pussia pyykkiä, käsilaukut, reput ja muut kapsäkit sekä kaksi pienen pientä berniä, jotka siis varasivat käyttöönsä koko takakontin.

Matka sujui muuten mukavasti, mutta vanhin kisuleistä jännittää reissuja ja tekaisikin hätäkakat heti alkumatkasta. Siinä sitten jatkettiin matkaamista kohtuullista voimakkaammassa haisussa, ja tytöt intoutuivat kuvailemaan toisilleen moisen hajustuksen vaikutuksia ("sit tää oksentais..."-tyyliin). Innostuin jotenkin sitten itsekin osallistumaan keskusteluun ja kysyin tytöiltä, että miltäs luulette meidän haisevan kun paukataan autosta suoraan kauppaan. Kuopus kuuli ehkä asian vähän huti, mietti vastaustaan huolellisesti ja lausui lopulta paatoksella: "Me haistamme vapauden!". Just :D.

No, ehken tänään jää jaarittelemaan tämän enempää, vaan toivotan kaikille riemullista joulunaikaa (jos se meni jo, niin sitten leppoisia joulujen välejä) ja marssin ruokakaapille. Jouluna kun kuulema saa syödä kuusenkin...eikun yölläkin. (Berni ykkönen osallistuu toivotuksiin kuvan kera :).)

Hyvää joulua!!!!

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Kuvitusta taas

No ni. Viikonloppu taas kohta takana päin. Oli vaiherikasta ja menevää. Kyläilyä, ja leipomista ja ystävän karonkka, jota edelsi tutkimussemma ja pikkujoulut. Juhliin valmitautuminen kävi näpsäkästi, kun valmistautumisaikaa jäi kokonaista 45 minuuttia ja siinä ajassa piti hoidella koko eläinkatras, vaatteet sileiksi, asusteet matkaan, meikit naamaan ja sen sellaista.Se että halusi välttämättä savustaa koko kämpän siinä samalla, ei johtunut lisähaasteiden kaipuusta, vaan yksinkertaisesti väärinkäsityksestä (pidetäänkö saunan pelti kiinni vai auki-tyylisestä väärinkäsityksestä...) No, viileä vesi ja 10 asteinen pesuympäristö piristi kyllä mukavasti illalla, että ei siinä mitään. Karonkkaankin päästiin, ja juhlat olivat tosi kivat. Onnea vielä tätäkin kautta M!

Viikonlopun ansiosta näin talon pitkästä aikaa oikeasti valoisassa. Onhan sen siis nähnyt, mutta kun on lähinnä juossut siitä ohi, niin ei sitä ole tullut sen tarkemmin vilkuiltua. Nyt pääsin siis kuvailemaankin, vaikka hetki olikin jo melko siiiinnniiinenn siinä kohtaa kun kamera kulkeutui mukaan.  Tältä se talo nyt sitten näyttää:

Katto on valmis tuota oven yläpuolista lippaa lukuunottamatta. Grafiitinharmaa konesaumakatto. Nätti!
Pellon puolen pääty ja askarteluhuoneen ikkunat. Nyt kun tuota katsoo, niin alakerran ikkunat olisi hyvin voinut laittaa vähän lähemmäksi toisiaan, mutta kaikkea ei vaan voi tajuta, vissiin.
Ja tien puoli. Ajatelkaapas tuohon t-malli-ikkunat yläruuduin, ehkä vähän kyntitlöitä ikkunoille...oih. Livenä on kyllä paremman näköinen, mutta ehkä tuosta voi vähän arvata fiilistä.
Sauna & kolmen makkarin pääty.

Ja päivän kolmesataakuuskymppisen päätteeksi takaisin etupihalle. Kaivettiin puukasoja näkösälle. Paljon mahtuu muutamaan pressuläjään lunta, täytyy sanoa. Mutta tulipahan raksaamisolo.
 Joo. Ulkohommat alkaa siis olla lähellä loppua (so far). Lattia jaksaa kuitenkin tuottaa päänvaivaa. Tai oikeastaan pakkanen. Sulatus. Kaikki sellainen. Huolimatta siitä, että meillä on nyt ihana, tosi iso puhallin JA routamatot, on lattian sulamisen kanssa vähän niin ja näin. Tai siis routamatot kyllä sulattaa, ja puhallin pitää maan ehkä jäätymättömänä, mutta vähän meinaa välillä epätoivo/kärsimättömyys iskeä; meneekö tässä nyt kuitenkin kevääseen ennenkuin saadaan lattia tänne!!!  No, tiistaina saadaan kuitenkin jo ilmastointiasentaja hommiin. Ja toisaalta se, että puhallin jauhaa tuolla noin miljoonan päivähinnalla, kuivattaa kuitenkin puuosia. Jotka siis haluamme rapeiksi ennenkuin talo pistetään pumpuliin :).

Tyttelit on joulufiilareissa, vaikka itse en ole oikein ehtinyt :). (Tänä viikonloppuna kävin kyllä polttamassa muutaman pellin pipareita ja yhden taatelikakun sekä räjäyttämässä palasiksi huolella leivotun hedelmäkakun - lasketaanhan ne joulutoiminnoiksi (koska ajatus oli kuitenkin hyvä)?!.) Joka tapauksessa. Kalenterien sijasta päädyttiin tänä vuonna joulusukkaratkaisuun kutakuinkin sellaisen ketjun kautta, että minä lupaisn tytöille pitkin hampain lelukalenterit (joku hentomielisyyskohtaus), joita ei ollut, jonka vuoksi lupasin askarrella omat, joista tuli niin paljon toiveita/vaatimuksia että vedin herneen nessuun ja annoin tyttöjen osallistua, joka kesti niin kauan että tuli yö ja piti käydä nukkumaan, jonka vuoksi päädyimme yhteisestä sopimuksesta lopulta äititäyttöisiin joulusukkiin. Numerot merkkaa tietty päiviä, kun pitäähän kalenterissa sellaiset olla.

Joulukalenteri mallia 2010.
Eilen olin (joulumieleen liittyen) kerrassaan tikahtua. Oltiin käymässä nukkumaan, ja sellaisessa jouluisessa fiiliksessä kuopus toivotteli hyvät yö ihmisten ja eläinten lisäksi myös mm. koko maailmalle. Rimpsu päättyi: ...ja hyvää yötä Jumala, ja Jiesus, ja Aatami ja Eetami ja niiden Pariisi. Esikoinen korjaamaan: Ei se ole Eetami. Johon kuopus: "No Edam sitten". Melkein :).

tiistai 14. joulukuuta 2010

Vakiovarusteena otsalamppu

Ystävällisiä lähimmäisiä tuntuu huolettavan tarkenemisemme - ihan turhaan (mutta kiitos!). Täällä ei ehkä ole tilaa, ei vessaa eikä viemäriä, mutta aika lämmintä täällä kuitenkin on. Vaatimattomien kuutioiden hyvä puoli :). Muutenkin, sehän on vaan varustelukysymys. Esimerkki. Hihittelemme sisäpiirivitsinä Narnia-wanna-be -tyyliselle vaatehuoneratkaisullemme (autenttinen tunnelma: perjantain jälkeen löytyy myös lunta, tosin ei ensimmäistäkään kentauria eikä puhuvaa majavaa...). Tytsytkin ovat mainiosti omaksuneet asenteen, ja esimerkiksi eilen aamusella esikoinen katosi komeroon reteesti toppatakilla, talvikengillä ja otsalampulla varustautuneena. Palatessaan huikkasi tosin minulle jo ovelta, että "ensi kerralla kannattaa muistaa rukkaset" :D.

Raksalla pohjia sulatellaan vieläkin ja kaikki sisäpuoliset hommelit ovat sen myötä odottavassa tilassa. Ulkona sen sijaan alkaa olla niin katto kuin paneelitkin oikein hyvällä mallilla. Näyttää tosiaan ihan talolta - sievältä talolta kaiken lisäksi. Sisäpuolen sulatuksessakin (plus rakenteiden kuivaamisessa) tapahtuu toivottavasti huomenna käänne, kun ostamamme diesel-käyttöinen hallilämmitin kotiutuu kierrättämään kuuleman mukaan oikeasti kuumaa ilmaa. Jei!

Nakuteltiin tuossa yksi ilta siipan kanssa tuulensuojalevyjä ikkuna-aukkojen tukkeeksi melkoisen napakassa pakkasessa. Näpithän siinä jäätyi heti kättelyssä ja kengän varret oli täynnä lunta, mutta yhtään ei ahdistanut. Jäin miettimään, että en ainakaan vielä ole itse kokenut juuri minkäänlaista raksa-angstia, siis rakentamisesta itsestään. Tietysti me hoidetaan itse vaan rakennuttaminen ja tavaroiden roudaaminen, siivoukset ja sen sellaiset aputyöt, mutta silti, aika kevyeltä on tuntunut. Syytä pohtiessa rupesin kikattamaan ääneen kun  tajusin, että tämä meidän tilanne toimii kuin akvarakkulat synnytyksessä: kun huolehtii, että olo on riittävän tukala muuten, niin itse asia (tässä raksa) ei pääse rasittamaan. On vaan kettuuntunut kun joutuu keskiyöllä polunvarteen pissille.

Elämän kyllä pystyy täälläkin tekemään paljon helpommaksi jos vaan haluaa (ja kantti kestää, hih). Ultimate make-your-life-much-much-easier keksintö on otsalamppu. Tai oikeastaan se, että ihan suosiolla pitää otsalamppua koko ajan, joka tilanteessa. Että oli helppoa eilen illalla, ja tänä iltana, kun menin sitten sisään tai ulos, saunaa laittamaan tai uunia tyhjentämään, tallin vessaan tai varastoon iltapukua etsimään niin aina näki. Ja ihan niinkuin itsestään. Naapuri väitti, että ollaan alettu näyttää maalaisilta kun töröillään pilkkopimeessä otsalamput päässä ympäri tonttia. Ei haittaa. Kirjoitankin heti joulupukille ja toivon lahjasi muutaman paketillisen pattereita. Otsis on mun bestis.

torstai 9. joulukuuta 2010

Liibalaabaa

Just kun ajattelin, että jumat kun minusta on tullut maailman ahkerin kirjoittelija, niin iski tauko päälle. Ei mikään periaatteellinen, mutta on vaan ollut kaikenlaista pientä (pikkukoirulin sairastus, pikkujoulut/ itsenäisyyspäiväjuhlat, myyjäiset...). Lisäksi tajusin yllättäen, että jouluun on enää pari viikkoa aikaa. Kääk! Tähän asti olen ihan onnistuneesti saanut ylläpidettyä sellaista illuusiota, että tänä vuonna (mystisesti, ihan yhtäkkiä) jouluvalmistelut on hirveän hyvin pulkassa, lahjat ajoissa hankittu, piprut leivottu, kortit (kuvattu, tilattu ja) lähetetty ja sitä rataa. No, ei ole. Olen kuitenkin nyt tiedostanut asian - eikö se ole aina se eka askel :).

Itseasiassa, ei ollut tarkoitus edes tehdä sen kummempia jouluvalmisteluita. Lahjoja lapsille, toki, mutta korttiajatuksen hylkäsin jo tänne muuttaessa, ja piprut leivotaan joka tapauksessa lähempänä joulua. Täällä mökissä on kai herkistynyt ärsykkeille ja heti kun tuli kipattua eka mukillinen glögiä, niin joulufiilinki pamahti päälle, ja loput sitten aivot kai vaan yksinkertaisesti valehteli. Ne on harrastanut tuollaista harhauttavaa itsesuojeluperustaista toimintaa tässä muutenkin, joten ei tämä mitenkään poikkea linjasta. Uskon esimerkiksi ihan täysillä, että ihminen voi elää pelkällä suklaalla (ja silti muka mahtua farkkuihinsa), että 6 h unta riittää vaikkei aamulla jaksa ikinä herätäkään ja että kevät tulee ensi vuonna heti huhtikuun alussa. Ellei sitten jo maaliskuussa.

 Säästä voisin rutkuttaa loputtomasti. Hirveen kiva, että kaikkien 15 viime vuoden toiveeni (koskien marras- ja joulukuun säätä) on viimein otettu huomioon - eipä olisi voinut hankalampaa ajoitusta osua :). En kuitenkaan taida viitsiä (valittaa), mutta fakta on, että pohjat on jäässä, ja ne pitäisi saada sulaksi. Jälleen on siis tullut harrastettua jotain, jota en olisi alkuvuodesta uskonut tekeväni. Olen käyttänyt melkein kahden päivän kaiken vapaa-ajan ja vähän työaikaakin polttoöljykäyttöisten lämmittimien ominaisuuksien sekä osto- ja vuokrausmahdollisuuksien tutkimiseen (siinä sivussa on toki syynätty myös routamatot ja kaasu- sekä sähkölämmittimet). No, nyt minulla on sitten paljon tietoa, mutta ei vieläkään lämmitintä. Höh! Ehkä uusi päivä kaiken muuttaa voi. (Olisi vaan pakko saada se pohja sulaksi, että päästäisiin lattiahommiin.)

Muuten raksa etenee mainiosti. (Keittiön lavuaarin kanssa saatiin pieni paniikki aikaiseksi, mutta se on ollutta ja mennyttä).Vesikatto on yli puoliväliin valmis. Molemmat päädyt on paneloitu, ja tänään pihaan tupsahti loputkin ikkunat. Että ne on kauniit. Jos jostain tulee hyvälle tuulelle, niin aitojaollisten ruutuikkunoiden tuijottelusta :). Ensi viikolla ne saadaan varmasti jo paikalleenkin. Oi, jopa kriittisesti talon muotoutumiseen suhtautunut kuopus alkaa olla sitä mieltä, että sehän näyttää ihan talolta" :).

Raksa siis rulettaa, mutta möksässä alkaa olla vähän ahtaan oloinen tunnelma. Kieltämättä kaikki tuntuu välillä vähän hankalalta. Minulla menee helposti kokonaisia päiviäkin raksa-asioihin, ja kun en saa illalla oikein tehtyä täällä töitä, niin tekemättömät jutut ja jouhevan työrytmin puute alkaa ahdistaa.Tytötkin on kiukkuisia eikä kukaan enää halua syödä (kiirepäivien) eineksiä. Ollaankin siirrytty ruokavalioon, jossa lapset syö (kotona ollessaan) lähinnä joulutorttuja, minä karkkia ja siippa makkaraa (se kai tosin on periaatteessa eines). Terveellisyyttä tavoitellaan ajoittain hedelmillä, pikkuporkkanoilla ja kaakaolla...tsiisös. Kuulostaa aika kamalalta, mutta jotenkin täällä ei normaalit lainalaisuudet oikein pelaa. Ollaan vähän harkittu viikonloppujen viettämistä vanhempieni luona. Viikot on niin paljon helpompi olla täällä missä muukin elämä, mutta maaltapako viikonloppuisin (toiseen paikkaan maalle) antaisi kuitenkin vähän hengähdystaukoa ja mahdollisuudet tehdä jotain normaalia (askartelua, leikkimistä ja vähän töitä). Sitä paitsi, sisävessakin on kivaa vaihtelua; voi huoletta juoda vaikka kaksi lasia vettä illalla tai kokonaisen siiderin, kun ei tarvitse unissaan kömpiä kymppiasteen pakkasen ja purevaan viimaan. Se on nimittäin kylmäänkin vessaan tottuneella turhan herättävä kokemus :).

Mutta nyt alan ommella pikkuballeriinan mekkoon paljetteja. Tämän vuoden teema näyttää olevan "mukavuusalueen ylittäminen" :).