Ei mitään kiirettä

Ollaan eskarilaisen kanssa kotosalla (Siippa ja Esikoinen on yökoulussa) eikä meillä ole mikään kiire :). 

Tänään on eskarikirkko. Toimin aika ripeästi töistä lähtiessä, en poikennut mihinkään, hoputin naperoisen päiväkodin hiekkalaatikolta mukaan pikapikaa, ulkoilutin koirat oven avaamalla, syötin lapsen ja söin itsekin. Ehdittiin myös pakata suurin osa Kuopuksen viikonlopun reissukassista, etsiä kummallekin vaatteet, etsiä Kuopuksen kengät ja silittää minulle hamonen. Sitten sännättiin korkkarit kainalossa autoon, harmiteltiin kameran unohtamista, mutta laitettiin se yleisen tohinan myötä tilastotappioksi (tälläkin kertaa) ja kurvattiin kohti kirkonkylää. Vain minuutti aikataulusta jäljessä Ehkä enkka.

No, ei onneksi oltu edes ihan puolivälissä kun totesin, että kirkko taitaa alkaa vasta tuntia myöhemmin. Hupsis. Kiva vaihteeksi sekoilla näin päin, että kulutettavissa olevan ajan määrä ikäänkuin lisääntyy :).

Kohta uusi yritys. Ikuinen aikaoptimisti saa tästäkin varmaan vielä paniikin aikaiseksi, mutta kameran kannan  ovelle odottamaan. Nyt heti.

Aurinkoa!

Hupsista

Kiva kuulla pitkästä aikaa. Ei, en ollut kateissa, en hautautunut berninkarvakasaan tai pikkumökin täyttäneisiin tavaroihin. Yritin kyllä yksi päivä raivata Narniaa, mutta se oli talven Valkoisen kuningattaren jäljiltä sellaisessa mylläkässä, että vetäydyin ennen pahempia avalancheja (=selviydyin ilman vaurioita). Sen sijaan viikonloppuna iski joku turbopöpö, mikä vaan kiihdytti aina siihen asti kun päätti hävitä kokonaan. Kaksi päivää siis kärvistelin muka-puuhaillen ja puuskutin ja nojailin seiniin joka välissä, ja ehkä tämän hirvittävän raatamisen (not) seurauksena flunssa äityi sitten niin kipakaksi, että oli pakko huilia kaksi päivää ihan vaaka-asennossa.  Pohdin silloin kyllä postaamista, mutta kun pää taipui vähän heiveröisesti edes valmiiksi tuotetun tekstin lukemiseen, niin en sitten tohtinut alkaa itse edes yrittelemään...

Mutta siis. Oliko se raksakuulumisten vuoro? Odotellaan väliovia saapuvaksi mikä vaan päivä tässä lähitulevaisuudessa. Yläkerrasta puuttuu kuulema muutaman tunnin lämppärihommat ja sitten loput paneelit. Onneksi otettiin sinne puukatto - vino-osat on niin näkyvät, että ainakin makkareissa on vaikea kuvitella muuta kattomatskua kuin itsessään eläväpintainen puu. Alakerrasta puuttuu vielä kuistin ja eteisen + konehuoneen katto. Kuistin panelit pitäisi käydä hakemassa vahattavaksi, nekin ihan lähipäivinä.

Suihkujenkin pitäisi tulla tällä viikolla. Paikalleen ne laitetaan kyllä varmaan vasta tovi myöhemmin. Kuopus on hurmaantunut suihkumahdollisuudesta (tilapäissuihku). Ei suostu enää käymään saunassa ollenkaan. Esikoinen odottaa kovasti että pääsisi järkkkäilemään omaa huonetta. Minä odotan hirmusti että pääsisin tekemään (oikeaa) ruokaa oikeassa keittiössä. Kyllä sinne periaatteessa jo pääsisikin sapuskoimaan/ sapuskaa laittamaan, mutta kun tiedossa on vielä pari oikein pölyistä juttua, niin ei viitsitehdä tuplahommia sen siivouksen suhteen.

Sisutukseen kävin tänään hakemassa yläkerran tapetit. Ehdat vetytettävät paprutapsut. Ja niinkuin minä mainostin, että söpöt tapetit, mutta vähän hirvittää josko niissä on joku muovipinta. No ei ole. Ja kukkaset näytti heleiltä ja raidat värikkäiltä edelleen :).

Nyt olisi asiaa, mutta koska veikkaan että flunssa oli joku elimistön kosto kaikista tämän kevään/ talven kärsimyksistä (huonoa ruokaa, liikaa karkkia, ihan liiian vähän unta), niin nyt olen ihan vakavissaan päättänyt käydä joka päivä nukkumaan ennen puolta yötä. kohta tulee kiire. Palataan siis toisen kerran. Mukavaa, kauniiksi luvattua, loppuviikkoa!

Ihana toukokuu

Päärintamalla havaittavissa pientä parannusta. Muistettiin mennä tutustumaan kouluun ja tänään myös keskusteluaika 2 päiväkodilla tuli käytettyä ihan niinkuin pitikin. Aiheeseen liittyi jotain pari-kolme muistutusta/hälytystä, mutta koska se ei ennenkään ole mitenkään estänyt unohtamasta hälytyksen kohdetta, niin pidetään tätä hyvänä saavutuksena, jei!

Viikonloppuna oli kaikenlaista häppeninkiä. Pikkuballeriinat esiintyivät tanssikoulun tapahtumassa. Hienot oli niin omien kuin vieraiden esiintymiset ja esitykset. Siippa kalasti viikonloppuna kamujen kanssa, mutta isäni huolehti sitten senkin edestä äitienpäivän muistamisesta. Hän oli varannut meille vähän isommalle joukolle äitienpäivälounaan, hoiti kyyditykset sinne ja tänne, ja vielä tullessaan meitä hakemaan tuli ovesta totaalikaaoksiseen kämppäämme (jossa minä juuri tuskailin kun en päässyt kahta metriä lähemmäs vaatteita - pikku hässäkkä) kuohislasi kädessään. Se jos mikä on hyvä tapa lähestyä pikkuisen kireetä äitiotusta (toimii vaikka kyseessä olisi oma tytär). Iso kiitos järkkäämisestä, tavaroiden ja meidän kyydityksistä! Tyttäret ei ikinä lakkaa tarvitsemasta isiään, nähtävästi :). (Ja koska minun piti kirjoittaa jo äitienpäivänä, mutta en ehtinyt, niin isot halaukset blogin kautta vielä myös äiskälle, anopille, kälyille, nato(i)lle, tutuille, sukulaisille ja kaikille muille äityleille!

Ponineitokainen kunnostui eilen kippaamalla ponitytön (esikoisen) kanveesiin ja tättäröimällä itsensä sitten hillitöntä tikkulaukkaa (askel ei juuri pitene, mutta tahti kiihtyy) suoraa tietä kotiin. Sieltähän tuo löytyi. Ponityttö taas kunnostautui kipuamalla saman tien takaisin ponin kyytiin ilman mitään mutinoita. Hyvä tyttö!

Äsken tulla tepsutin koiruliden kanssa iltalenkiltä. Oli ihanaa. Toukokuu toimii niinkuin aina; samaan aikaan paljon energiaa liikenteessä, mutta rauhoittumiseen riittää pieni iltakävely luonnossa. *Onnen huokaus.* Lisäksi berniläiset alkaa olla niin isoja hauveleita, että ollaan päästy vähän pidentämään lenkkejä, ja sitä myötä metsään. Ja metsää miä rakastan, suorastaan. Samoin kuin rakastan toukokuuta, toukokuun ihanaa valoa, elämisen tuoksua, linnun laulua ja vihreitä puita. Äsken kun näissä tunnelmissa käveltiin huppukaunista kylätietämme kohti kotia (lauleskellen samalla Aikakoneen Keltaista toukokuuta) lensi vielä kuin tilauksesta kaksi joutsenta suoraan päidemme yli. Se oli jo melkein, mutta ei ihan liikaa :). Ihanaa toukokuuta! Ensi kerralla taas raksajuttua, lupaan! :)

Rivi-ilmoitus

Vaihdetaan kovassa käytössä ollut pää tuoreempaan. Pikkuviallinen mutta periaatteessa toimiva. Kovissa olosuhteissa saattaa kiristää ja toimia vain pätkittäin. Muuten ok. Pää tuntuu olevan tännä kaikenlaista joutavaa - vaihdossa uudempaan kaikki rompe kaupan päälle. Kevyessä käytössä pää toimii varmaan vielä pitkään. Ei ruostetta. Raskaammat olosuhteet aiheuttaa unohtelua ja putkinäköisyyttä. Vain hyvään kotiin.

Jups. Minä siis vähän unohtelen asioita. Tänään ystävän vierailun (unohduin töihin), anteeksi vielä kerran! Viime viikolla eskarilaisen keskusteluajan: "Päiväkodista hei. Meidän keskustelu alkoi vartti sitten. Kysyisin vaan, että oletko tulossa vai vaihdetaanko aikaa?" Viime viikolla eskarilaisen repun. Ja eskarilaisen uimahallivarusteet. Auton sijaintipaikan töissä.  Hissin nappulan painamisen. Ruuat hellalle paistumaan...ja kaikenlaista muuta pientä.

On ollut vähän hektistä, enkä enää oikein näytä osaavan keskittyä kuin yhteen osa-alueeseen kerrallaan. Jos mietin asioita ja töitä, niin elämä saa mennä aika omilaan. Jos mietin käytännön hommia, niin pää näyttää edelleen miettivän ihan muita asioita, ja unohtelen lähinnä kaiken. Höh. Mutta hommaan on tulossa parannusta. Tänään sain/ saatiin töissä yksi juttu eteenpäin ja se tietää vallan vapaata viikonloppua. Palailen kun saan vähän ladattua. Sitä ennen pidelkääpä peukkuja, että muistetaan mennä aamulla tutustumaan tulevan koululaisen kanssa kouluun :).