maanantai 31. tammikuuta 2011

Jaksaa raksaa ja muita kuulumisia

Päivittelen tässä pilkkosen pimeässä - mahtanee tulla muutama typo. Kuopusprinsessa on hukannut  unensa eikä vaan nukahda. Eilen sammahti vasta joskus sen jälkeen kun kömmin itse nukkumaan vähän vaille puolen yön, ja tänään meno näyttää ihan samalta. Itkettää ja väsyttää, mutta ei nukuta. Huoh, voi reppana. Toivon pikaista nukahdusta kyllä myös sen vuoksi, että minulla olisi aika monta hommaa tässä vielä hoidettavana - työjuttuja, kotijuttuja, raksajuttuja ja jopa yksi maalausjuttu, mutta tee tässä nytsitten mitään kun koko komea lukaalimme on pidettävä yövalaistuksessa Nukkumatin houkutukseksi. Toinen huoh!

Mutta hei. Keittiö - kerran vielä! Tänään on tilattu keittiö nro 2. Se tuli nyt eri toimittajalta kuin ekalla kiekalla ja pikkasen jänskättää vieläkin mahdetaanko saada jonkun sortin sakko tilauksen peruutuksesta sen osalta. Varmistin kyllä jo ekaa keittiötä tilattaessa, että onko kaupan purku mahdollinen jos sattuu niin, että talo menekin purkuun. "Kyllä vaan", oli vastaus. No, tilaus ykköskyökistä jäi roikkumaan myyjän ehdotuksesta, mutta kun välissä muuttui myös toimittajan suunnittelija astetta vähemmän aloitteelliseen, niin avattiin keittiöpeli myös ihan toisen toimijan suuntaan. Ja sieltä se keittiö nyt olisi tulossa. Tai on. Meidän tuurilla meillä on tietysti ensi viikolla KAKSI keittiötä, huolimatta siitä, että lopullisen peruutuksen yhteydessä minulle vakuutettiin, että huomautukset tehtaan puolelta tulevat välittömästi.   

Raksaelo on jotenkin tasaantunut. Iso merkityshän on toki sillä, että siippa on siirtynyt vakkaritalkkariksi, ja lumihommat, roudaushommat, siivoushommat jne. on siten ainakin teoriassa mahdollista suorittaa päiväsaikaan. Tietysti myös se, että talo saa päivä päivältä enemmän sitä oikeaa hahmoa ja ihan todella näyttää jo talolta pitää mielialan mökissäkin aika korkealla. Taidetaan kaikki marhata raksalla enemmän ja vähemmän, ihan vaan ihastelemassa ja vähän puuhaamassa.

Edelleen meidän työnjako taitaa olla se, että siippa puuhaa raksalla, ja minä toimin pääasiassa rakennuttajatehtävissä. Tavaran tilausten ja selvittelyjen lisäksi se homma alkaa olla enemmän ja enemmän rahakirstun vartiointia. Tylsää mutta tarpeellista. Olen varmaan heittäytynyt vähän turhankin tiukalle linjalle, mutta tällä erää tuntuu, että homma on silkkaa alasajoa. Ei pahassa mielessä, mutta vähän siihen tyyliin, että jos on aina halunnut seinälle asennettavat pöntöt, niin kummasti tavalliset piiloviemäripöntötkin alkaa tuntua ihan riittävän hyvältä vaihtoehdolta jos hintaeroa tulee asennuksineen melkein tonni. Sitä paitsi, jotenkin kun saisi pidettyä mielessä nämä viime vuosien asumisolosuhteet ja suhteutettua koko touhun siihen. Siis että välikö sillä millaiselle pöntölle sitä pyllynsä asettaa - kunhan  pönttö on sisällä ja toimii joka päivä :).

Asumisolosuhteista puheenollen. Käytiin esikoisen kanssa lääkärissä silmiä näyttämässä. Hän räpsyttää silmiä tiuhaan, ja vaikka terkkari tarkisti näön hän halusi vielä laittaa meidät lääkärille. Lääkäri totesi, että ei näy mitään kummenpaa, ja totesin, että luultavimmin se räpsyttely johtuu näistä meidän olosuhteista. Lääkäriä tietysti kiinnosti. Pääpiirteissään keskustelu meni niin, että kerroin pelissä olevat faktat (alle 30m2, ihmiset, elikot, ulkovessa..) ja lääkäri totetsi että vahvaa tekoa olette ja palataan asiaan jos räpsyttely ei lopu kun olette muuttaneet normitaloon asumaan. Järkityyppi :).

Berni kakkosella sen sijaan on sekä järki että ruokahalu tilapäisesti ihan hukassa. Se on hyvin (vale)raskaana, mutta kun vauvaa ei vaan näy eikä kuulu, niin onhan se kamala riesa tuoreelle wanna-be äitylille. Siinä on pakko sitten itkeä kaiket yöt kateissa olevien kakaraisten perään ja petata matot yhä uudestaan pehmoiseksi pesäksi. Kaverikin on päässyt osalliseksi kun sen naama ja korvat joutuu pesuun alta aikayksikön heti kun koirulit osuu edes vähän sinnepäin lähekkäin. Pikkasen epäilläänkin josko berni kakkosen pikkainen onkin tuo meidän berni ykkönen - sinällään mahdollista kun lapset kasvaa nykyään niin kauheen nopeesti ;).

Ja lapset sitten. Esikoisprinsessan raksaväsymyskin on ehkä pikkaisen helpottanut, mutta tänään siiitä saatiin pieniä viitteitä kiukkuisten vastusten muodossa. Päivittelin neidille kärttyilyä, johon hän: "Ni'i, toivotaan että tää on vaan jotain varhaista murrosikää!"

Että sellain. Palailen lähiaikoina kuvien kanssa.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Kevennystä ulkoasuun

Tämä piti tehdä jo heti alkuvuodesta, mutta kun on ollut kaikkea muuta pientä... Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tein vähän muutoksia ja sitä myötä kevennyksiä blogin ulkoasuun. Toivottavasti ei järkytä :). Itse olisin halunnut saada tuon kuvaus-tekstin pienemmäksi, mutta bloggeri ei nyt millään halua olla siitä asiasta kanssani samaa mieltä. Ei sitten. Ulkonäköjuttujen lisäksi laitoin myös kävijälaskurin näkösälle. Se tilastoi tosin käynnit vasta toukokuusta eteenpäin, mutta ei anneta sen hämätä. Kiitos seurasta ja palataan! :D

Ikkunaiset akkunaiset

Meillä on ikkunat!!! Olen odottanut tätä melkein eniten koko raksaamisessa. Ainakin yhtä paljon kuin täyttöä, runkoa, kattotuolien asennusta, kattoa, valua, eristystä... Kyllä elämä mahtaa muuttua yksitoikkoiseksi sitten kun ei enää ole kokoajan odotettavaa, vai :). Mutta siis. Ikkunat on ihanat! Ne on juuri niin kauniit kuin muistin ja kuin ne suojien sisälläkin näyttivät. Ja se tunne, kun tulin hämärällä kotiin ja omppupuille loisti valo sisältä ikkunoista *onnen huokaus*. Tänä aamuna kuisti sai ikkunansa ja hymy oli jälleen herkässä ihan koko päivän :). Vaikka ikkunanpielet ja kaikki siistimiset vielä puuttuukin niin talo näyttää jo ihan talolta, kauniilta talolta!



Lähikuvaa.
Vanhan mallin mittasuhteet kyllä vetoaa minuun edelleen kovin.
Kuisti näyttää juuri niin söpöltä kuin uskottiin.
Työhuonenäkymä.
  
Ruokailutila. Pöytäkin on jo valmiina:).
Muutenkin elämä on muuttunut taas astetta kapulaisemmaksi. Kun eilen meillä näytti tältä...


...niin tänään meillä onkin jo tälläista:




Huomisaamuna odotellaan sähkäriä saapuvaksi. Lisäksi eristeonkelma taisi kuitenkin saada onnellisen käänteen (taas), ja homma ei jää siitä kiinni. Onnen kultatyttö...tosin onnea piti avittaa muutamalla vetoavalla puhelinsoitolla ja erilaisella pähkäilyllä, kyytijärjestelyillä ja sellaisilla, mutta silti, ihmeesti asiat vaan näyttää järjestyvän kun niitä vähän tuuppii. Sähkärin jälkeen seuraavana on vuorossa villojen laittoa, seinien levytystä ja pesuhuoneen muurausta. Tuntuu uskomattomalta kun vielä hetki sitten kaivettiin raudoitusrautoja lumihangesta ja vuosi sitten tähän aikaan aloiteltiin rempan suunnittelua...

En malta olla laittamatta vielä yhtä hämäräkuvaa tähän loppuun. Koti <3.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Tuuripeliä?

Tänään tuli pihalle iso läjä tavaraa kylppärin seinien harkoista väliseinärankoihin, kipsilevyihin ja erilaisiin laasteihin. Kannoin laastit saman tien sisälle ja hihittelin omituiselle ristiriidalle minikokoisen säkin ja massiivisen painon välillä. Aivot ei olleet uskoa kokemaansa :).

Niin, meille siis tuli kipsilevyä seiniin. Joo'o, se aiheuttaa pienen kompromissitilanteen hengittävyyden suhteen, mutta nyt ei auta kuin elää sen kanssa. Kipsilevyt kuuluu koko alakerran osalta rungon jäykistäviin rakenteisiin, ja tällä aikataululla ja rahatilanteella ei enää oikein taivuttu muuhun kuin esitettyyn vaihtoehtoon. Sen sijaan yritetään huolehtia, että kosteustasausominaisuus toteutuu optimaalisena muissa pinnoissa.

Mutta se nyt noista seinäpinnoista ja rakenteista. Takana on ihan normiviikko: raksa on edennyt, ollaan menty syvällä ja huideltu korkealla ja viikko saatiin vielä päätetyksi niinikään ihan tuttuun pikkupaniikkiin. Tällä kertaa siinä kävi näet niin, että vaikka koko ajan ollaan tiedetty, että talon alakertaan ja yläpäätyihin tulee varsinaisen eristeen sisäpuolelle se 50 mm selluvillalevy, niin tuliko tämä tiedostettua tilausjutuissa? Noo, tavallaan. Entä, tuliko tiedostettua se, että myös levyvillan toimitusaika on 3-4 vkoa? No ei! Tämä on ensi kertaa raksatessa kaikista ärsyttävintä. Kun itse hoitaa tilaukset, mutta ei varsinaisesti ihan tarkkaan tiedosta mitä esim. kolmessa viikossa raksalla ehtii tapahtua, niin aivot ei hälytä yhtään, vaikka ne jostain poimisikin sellaisen tiedon kuin että "toimitusaika 3-4 vkoa". Sitten kun kyseessä on tämmöinen uusi tuttavuus kuin esimerkiksi tuo palaselluvilla, niin ne henkilöt, jotka tietävät mitä raksalla tapahtuu kolmen viikon päästä, eivät osaa kuvitellakaan, että eristelevyjen toimitusaika on 3-4 viikkoa! Arg! Toivottavasti kaikki muut olette nyt jo painaneet mieleen, että jos joskus tarvitsette palaselluvillaa, niin sen toimitusaika on muuten sitten 3-4 viikkoa...ainakin tällä hetkellä.

No, saapa nähdä selvitäänkö tästäkin taas jotenkin ihmeellisesti. Koko raksaamisaika on ollut täynnä kaikenlaisia pieniä ylläreitä, mutta aina niistä on jotenkin vaan selvitty. Kaikenkaikkiaanhan tämä on sujunut ihan loistavasti ja todella pienillä vastoinkäymisillä, etenkin kun suhteutetaan touhu uudisrakennuksen suunnitteluun käytettyyn aikaan ja yleiseen valmistautumiseen. Muutamia ylimääräisiä ikkunoita löytyy (ehdittiin tilata vanhaan taloon), talosta tuli väkisin neljäsosan isompi kuin oltaisiin haluttu (ehdittiin rakentaa kuisti) ja suunnitelmat tehtiin tuplasti (itseasiassa ehdittiin tehdä ne triplasti). Mutta siis ylipäänsä :). Joten jännityksellä odottelen selvitäänkö tästäkin ja saadaan eristeet kun niitä tarvitaan, vai pysähtyykö meidän raksa pariksi viikoksi odottelemaan levyvilloja. Taas ei voi kun sanoa, että peukut pystyyn! Tuurilla tuntuu olevan raksaamisessa melko suuri osa, vai kuvittelenko vaan ;)...

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Eristystä vol. 3

Hehkutin, hypin ja tuuletin tuossa jo pari iltaa sitten niin täällä matalassa majassamme kuin myös erinäisissä sosiaalissa medioissa sitä, että talo tuli viimein joka puolelta eristetyksi. Fiilis oli siis ihan oikeasti katossa (välipohjassa, seinissä ja vinokoteloissa, ehheheh). Itselleni ainakin tuo eristys oli jotenkin niiin iso juttu. Ekaksikin se oli ehkä viimeinen sellainen "jännitetään taas näitä säitä" -tyylinen juttu ja toiseksi,talosta tuli päivässä (tai kahdessa) ihan oikean talon näköinen. Vuuhuuu!

Itse eristys sujui mainiosti. Meidän puoleltamme mainiosti tarkoittaa, että pakkanen pysyi pe ja ma soveliaissa lukemissa, vaikka sunnuntaina ihan hiukka jännittikin kun mittari näytti -27 eikä -2 niinkuin oli alunperin luvattu. Lisäksi sulakkeet piti, sähköt toimi ja raksapojat reagoi yllättävään asennusohjepoikkeamaan  nopsasti (paiskimalla töitä lauantain), joten kaikki saatiin tehtyä niinkuin tarkoitus oli. Toimittajan työmiehillä oli pikkasen epätasainen työnjako, kun ensin perjantaina kävi pari äijää tekemässä muutaman tunnin hommia ja maanantaina toiset pari äijää teki sitten 10 tuntia, mutta se ei onneksi ollut meidän ongelma. Kunhan sai lisäjännitettävää, että hoituuko homma ajoissa vai ei.

Heti eristyshommien päätyttyä talo oli kovin inspiroiva ympäristö - ei vaan turhan talomaisella tavalla. Yläkerta näytti kuumaisemalta, vai mitä?


Pieni askel ihmiskunnalle, mutta melkoinen askel paikallisväestölle :).
Ja alakerrassa käveli kuin järvenpohjassa. Ilmassa leijaili hiljakseen kuituja ja kaikista ruiskun eteen osuneista pinnoista tuli mieleen levän peittämät hylynosat. Kas näin:


Vain simpukat puuttuu.
No, en tiedä tuleeko muille samoja fiiliksiä :). Lisäkuvitus aiheesta antaa ehkä paremman kuvan kokonaisuudesta.

Kylppäri ja tyttöjen huoneet hahtuvaisina.


Ja toinen pääty.



Hetken aikaa meidän "aina niin siisti"- työmaa ei ollut turhan siisti. Mutta kunhan pöly laskeutui ja Otsalampppumies sai pelit vireeseen oli näkymä ihan erilainen.

Sisälle tulee vielä kaikkiin ulkoseiniin (paitsi kuistin joka on eri rakenteella) 50 millin palaselluvilla, ja tähän villatilaan ujutetaan sitten sähköt ja sellaiset. (Jos olen jo kertonut tämän, niin otetaan kertauksena.) Myös väliseiniin tulee selluvillaa palana, mutta kaikki ruiskutettvat ja puhallettavat osuudet olisi tätä myöten siis valmiit. Kippis ja kulaus!


Kyseisen kuohuviinin nautintaan liittyi muuten pari ongelmaa, joiden ei kuitenkaan annettu latistaa tunnelmaa, ehei. Ensimmäinen oli se, että olen onnistunut saunatiskausten yhteydessä hajottamaan joka ikisen tämän talouden piilostaan uskaltautuneen kuohislasin. Lopuilla on selviytyjänvaistot ja ne ovatkin piiloutuneet johonkin jopa talvikenkiä paremmin. (Tiedän, koska niitä on etsitty jopa talvikenkiä enemmän :).) Toinen seikka on sitten tuo viilennystilan arvaamaton käyttäytyminen. Yritän hyvinkin aktiivisesti seurata esim. Forecan tai muiden palveluntarjoajien sivuilta sitä pysyykö juomienviilennyskaappi (eteisen lattia) oletettavasti plussan puolella, vai pitääkö osa tuotteista evakuoida pukuhuoneen lattialle. Järjestelmä ei kuitenkaan ole täysin aukoton ja sitten saattaa käydä juuri näin: serve chilled:).

Tänään pidettiin paltsu loppuraksan etenemisestä. Vyötä saa tiukata edelleen, mutta muuten etenee mainiosti. Aamulla laitan tilaukseen loput rakenteeseen kuuluvat tavarat, ja sitten seuraavat onkin jo pintoja :D. Muuten, raksahenkinen kielenkäyttö on nyt virallisesti läpäissyt koko perheen, kun jopa kauimpana koko hässäkästä pysýtellyt esikoinen vastasi minulle tänään johonkin kysymykseeni: "Äiti, minä en kyllä tajua ton asian ponttia!" En minäkään, aina:).

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Eristystä vol 2.

Kaiken tuon vaahtoamisen jälkeen... tässä muutama kuva alakertaan jo asennetuista eristyksistä, viehkoista johtonipuista, kaikkinaisista kapuloista ja muusta sellaisesta.

Eristysvalmiudessa. 
Yläkertaan rappusaukosta. Katto paperoitu ja koolattu. Seinäosa menee (meni tänään) vielä umpeen ennen eristystä.
Ja yläkerta rappusten kulkusuuntaan.
Kuistin seinä sai ensimmäisen levykerroksen.


Ja sitten itse asiaan. Jeah!

Kuistinpuoleinen seinä ruiskueristettynä.

Toppista talolle koko seinän mitalta:).
Nähty: Otsalamppumies!
Siinä tärkeimmät tällä kertaa. Kyllä helpotti kun saatiin tuo alakerran ruiskutusosuus kaikella kunnialla suoritettua (tai siis tekijät sai). Kun ihan oikein todella jänskätti mihin nämä säät kääntyy. Tällänen keli kuin nyt (-20 ja viima) ja ruiskutukset olisivat tainneet jäädä tekemättä. Eli kaikesta motkotuksesta huolimatta: suosisiko säät meitä kuitenkin?... No, maanantaina jatkuu. Ja taas pidetään peukkuja, että säätiedotukset olisi oikeassa ja maanataina ei olisi juuri yhtään pakkasta. Peukut!

Koko raksaamisaika tuntuu muuten olevan yhtä suurta jännittämistä. Onko lämmintä, onko kylmä, sataako, tuuleeko, tuleeko tavara ajoissa, tuleeko sovittu erikoistyömies ajoissa, pitääkö budjetti, onnistuuko ongelmien ratkominen... Talviraksaajalla on tietysti omat jännityksen aiheet, mutta aika vahvasti uskon, että raksaa sitä milloin vaan, niin kaikille löytyy omat jänskätyksensä. Mietityttää vain, että osaakohan sitä enää ollenkaan elää ilman tätä möykkyä sisuksissa. No, itseasiassa meidän raksahan (kop kop) on sujunut ihan harvinaisen ongelmitta. Muutama pieni vastoinkäyminen, mutta ei mitään suurempaa. Pidetään tämä linja, jookos.

Kohta pitäisi piipahtaa pakkasessa (tule jo kesä!). Uskomaton kauneus ja kirkkaus siellä onkin, tähtitaivas ja kaikkea. Kuutamo on ihana, mutta aiheuttaa pikkaisen onkelmia meille puskapissijöille: "Ampuu vielä naapurit jäniksinä" spekuloi siippa. Hui! :)

torstai 13. tammikuuta 2011

Eristys ja eräänlainen luonnevika

Huomenna tulee eristykset (jos säät edelleen suo, nyt näyttää hyvältä). Onhan ne eristeet yksi aika merkittvä etappi rakennuksessa, ja sinällään pikkaisen hirvittäväkin, että enimpien ulkoseinähommeleiden tulisi olla valmiit eristysvaiheessa, ettei valmiita pahveja tarvitsisi enää alkaa puhkomaan. Mehän tähdätään talon kanssa sekä A-energialuokkaan (rakennusluvan ehto) että mahdollisuuksien mukana hengittävään rakenteeseen.

Se hengittävä rakenne onkin sitten sellainen kaikenmaailman inohimojen herättäjistä ihan kärkipään aiheita. Hengittävä rakenne, niinkuin itse sen ymmärrän, tarkoittaa materiaalien kykyä sitoa itseensä tietty määrä huoneilman kosteutta kosteana ajankohtana (kun kosteuskuormitus on suuri) ja taas vastaavasti luovuttaa kosteutta rakenteista huoneilmaan kun huoneilma on kuivaa. Se on siis sisäilman kosteutta (ja hiidilisoksidikuormaa) tasoittava tekijä.

Hengittävä rakenne saadaan aikaiseksi, kun huolehditaan käytettävien materiaalien mahdollistavan diffuusion eli tässä siis kosteuden hallitun siirtymisen ilmasta rakenteeseen ja takaisin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että mitään muovista tai muuten  läpäisemättömän kalvon muodostavaa (vinyylitapetteja, lateksimaaleja tms.) ei tulisi pintoihin sutia, jos haluaa kosteuden siirtyvän edes sisäseinään ja siitä pois. Vaikka jo pelkät sisäseinät ja katot, välikatot, lattiat ja väliseinät voivat vastata hengittävyydestä, tuntuu olevan tavallista että hengittävän rakenteen haluavat käyttävät myös eristemateriaaleina tuotteita, jotka ovat hygroskooppisia (eli pystyvät sitomaan kosteutta itseensä). Käytännössä tuote on silloin selluvilla, puru tai vastaava. No, liittyy tähän muutakin, erilaisia höyryvastusarvoja ja kaikenlaista sellaista, mutta periaatteessa ajatus on tuo. Kohtuu järkevää, eikö, jos ajattelee, että esim. vanhemmissa ilmanvaihdottomissa taloissa tuolla on todella tutkitusti vaikutusta asumisvihtyvyyteen ja myös ilmanvaihdon omaavissa taloissa merkitys on huomattava.

Noooo. Koska kyse on raksajutuista, niin ihmisillä on tästä asiasta mielipide. Mikä on siis toki ihan ok. Minullakin on mielipide. On vaan välillä ihan hurjaa, miten tiukasti kukin argumentoi milloin minkäkin materaalin tai menetelmän puolesta. En ole jaksanut kamalasti osallistua. Totean vaan, että meille tulee selluvilla (ja tähän on muutamia painavia syitä). Olen kuitenkin huomannut ihmisillä olevan tosi erikoisia näkemyksiä sekä hengittävyydestä että selluvillasta että etenkin selluvillan kanssa useimmiten käytettävästä ilmansulkupaperista. Siispä, koska nyt on tullut aihetta vähän tavattua, hengittävyys ei tarkoita sitä, että a) rakenne on hatara tai b) että rakenteista pääsee ilma läpi ihan miten vaan. Ilmansulkupaperi on moninkertaisesti laminoitu ja se tekee rakenteesta yhtä tiiviin kuin muovikin säilyttäen kuitenkin diffuusio-ominaisuuden. Miten, en tiedä, mutta toisaalta minusta gore-tex:kin on ihan toimivaa, vaikka en tiedä täsmälleen miksi. (Sitä paitsi, on myös diffuusion mahdollistavia rakennusmuoveja).

Toinen juttu on se, että selluvilla tms. hygroskooppinen materiaali on kyllä tavallaan hengittävän rakenteen edellytys, mutta ei ole pakko tehdä hengittävää rakennetta vaikka käyttäisikin selluvillaa.  Se on siis yksi eristemateriaali muiden joukossa. Puuh. No, itseasiassa se miksi otin koko asian esille johtuu siitä, että hengittävän rakenteen ajatus on vielä aika uusi (vaikka onkin tosi vanha) monellekin taholle. Olen siis vähän selvitellyt, että tiedän mitä ollaan tekemässä.

Ja sitten siihen luonnevikaan. Kun selvitykset ei ole olleet välttämättä ihan vähäisiä... Kai se vaan on niin, että analyyttinen perusluonne pistää ihmisen pohtimaan yhtä ja toista. Aika paljon. Toinen asia mitä olen miettynyt on se, että kun on yhden talon purkanut ja käyttökelvottomaksi todennut, tulee pikkasen varovaiseksi. Kävin lisäksi tarkastamassa Panun opuksesta tai jostain 70-luvun ohjeistosta oikeaoppiset, valtion suosittamat täyttöohjeet rossipohjille. Meidän tuvan lattia oli tehty ihan täsmälleen niiden ohjeiden mukaan, ja lahosieni se vaan kukoisti. En siis oiken osaa enää luottaa noihin ohjeistoihin. Pakkohan tokikin on, mutta sen verran pitää aiheita itse opiskella, että voi edes maalaisjärjellä miettiä onko jossain asiassa päätä ja häntää vai ei. Ja osaa muodostaa mielipiteen :).

Tulipa paasaus. Sorry, joskus näin :). Editoin aamulla jos silt tuntuu. Nyt unille ja pitäkäähän peukkuja, että saadaan talolle eristeet päälle :).

Aamuinen EDIT. Huh, kuulostaa paasaukselta edelleen. Mites se noin nyt lipsahtikin... Aihe on tapetilla, ja siksi se kai tunkee kaikkiin puolinukuksissa tehtyihin kirjoitelmiin mukaan, ja oli muuten tiukasti mukana myös viime yön varsinaisissa unissa :). Jänskättää jostain syystä koko eristys. Se on jotenkin rajapyykin oloinen tapahtuma talonrungosta taloksi siirryttäessä :). Koittakee kestää... :D

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Kantava linja

Niin siinä sitten kävi, että en ehtinyt saada yhtään kuvaa raksasta pelkkänä valuna. Homma etenee sellaista tahtia, että kun valupäivänä paikalle ei päässyt ollenkaan, niin seuraavana iltana töistä tullessa keskellä taloa oleva kantava linja olikin jo paikallaan. Väliin Mr Murphy yritti taas tehdä tepposiaan (lämmitin lopetti toimimasta juuri kun valu oli tehty JA oli loppiainen (kyllä se MrM osaa!)), mutta siitä selvittiin ilman suurempia vaurioita. Vähän kuvitusta etenemistä valottamaan:

Kylppäristä kuvattuna ensin vasemmalla makkari, sitten työhuone ja sitten alkaakin jo tupa ja keittiö. Tuo kantava linja talon läpi pitää koko yläkerran ylhäällä. On siinä puupaloilla vastuuta kerrassaan.

Tässä sitten se keskelle tupaa jäävä tolppa. Ollaan keksitty sille jo paljon käyttöä vaikka tankotanssi ei taidakaan tuossa onnistua... :).


Toisesta suunnasta eli tuvasta rappusten ja takan "läpi" eteiseen ja työhuoneelle päin.

Yläkertaa ja ilmastointiputkia. Ilmastointijutut on muuten valmiit! Kuvassa näkyy myös yläkerran ikkunoiden kehien takia syvät syvennykset (sivuilla). Ikkunoiden leveillä laudoilla kelpaa kisujen sitten köllötellä pihaa tiirailemassa.

Ja vielä kuva yläaulasta ja askarteluhuoneen päädystä. Uskoisin, että tila riittää. Huh.
Yläkerta näyttää tosiaan tällä hetkellä aika isolta. Ilmanvaihtoputket koteloidaan kulkemaan tuonne seinän viereen, mutta muuten käytännössä kaikki tuo kehien sisällä näkyvä tila on ihan käyttöön jäävää (miinus levyt ja muut seinämatskut tietysti).

Voisin helposti laittaa näistä kapuloista vielä tuhat kuvaa, mutta jotenkin tuntuu ettei niiden näkemisellä ole muille ehkä ihan samanlaista arvoa kuin meille juuri nyt. Ollaan kaikki pikkuhiljaa alettu olla kevyesti toiveikkaita sen suhteen, että tästähän näyttää tulevan talo, ja ainakin henkilökohtaisesti jaksaisin viettää tällä hetkellä päivästä helposti tunnin-kaksi vaan ihmettelemällä noita nättejä tuulensuojalevytettyjä seiniä ja puupalasten suoria liitoksia :).

Pintamateriaalit on mietinnässä ja tänään tehtiinkin toivioretki paikalliseen K-rautaan. Ihan ok reissu olikin sen suhteen, että kun meidän sisustusbudjetti on tiukkaakin tiukempi, niin tuolla näytti olevan oikein kelpoista laattaa yms. hyvinkin sopuhinnalla. Olkkarin lattia -peliinkin saatiin uusi kilpailija, kun kaupassa oli näytillä livenä vinyylikorkkilattiaa puujäljitelmäkuviolla. Oli oikeasti hyvännäköistä, ja ominaisuuksissakin oli paljon hyvää. (Meillä on siis ollut lievästi ongelmia päättää alakerran lattiamatskuista tuvan osalta. Kaksi isoa koiraa+ lattialämmitys+ keittiö samassa tilassa on ollut pikkasen hankala yhtälö. Laminaatti olisi halvinta ja kestäisi bernirallia, mutta muuten ei oikein tykätä siitä. Syitä on monia, mutta etenkin liukkaus (koirulit), kosteudenkesto ja äänekkyys on sellaisia poissulkevia perusteluita. Kivilattia taas olisi muuten ok, mutta koko tupa kivellä vähän mietityttää tyylillisesti, samoin kuin se, kuinka viilennetyllä kivilattialla tarkenee kesällä... hilevarpaat.) No, pitää vielä tuumata tätä lattia-asiaa. Vinyylikorkki on vähän kallimpaa, mutta jos laatoissa sen saisi säästettyä niin...

Ollaan siis humpsahdettu ihan kuin huomaamatta sisustusvaiheeseen - viimeinkin :). Siipan kanssa ollaan pohdittu seinä- ja kattomatskuja lattioiden lisäksi, mutta kyllä tähän osallistuu koko perhe. Varsinkin kuopus on tällä viikolla aloittanut melkein puolet keskusteluista sanoen: "Äiti, puhuttaisiinko vähän meidän talosta?" tai "Äiti, voidaanko puhua vähän minun huoneesta?" Molemmat keräili tänään innolla värilastuja ja suunnitteli värimaailmoja. Näkemystä löytyi :). Kivaa!

torstai 6. tammikuuta 2011

Lattia

Vuhuu! Meillä on lattia! Tai ainakin valu. Näyttää verraten avaralta, mitä nyt kävin ovensuusta kurkkimassa. Ensi viikoksi on luvattu lauhaa, joka sopisi hyvin koska loppuviikosta olisi tarkoitus ruiskutella eristeet seiniin. Peukut pystyyn...

Muuten on ollut vähän angstisempi vuorokausi. Kaikki sujuisi niin mainiosti jos ei tuo raksabudjetti olisi niin pahuksen tiukan piukka. Vielä on budjetista kayttämättä iso osa, mutta myös monta isoa (ja vaikeasti arvioitavaa) könttäkohtaa on odottamassa. Epävarmuus rassaa... No, sen kanssa ei voi kun elää.

Voi että tämä raksaaminen mahdollistaisi ihan kunnon ylilyönnit. Etenkin tuo sisustuspuoli. On/ olisi NIIIN helppo lipsahtaa sellaiseen "kun tämä on kuitenkin se mitä katsellaan" -lähtökohtaiseen hurlumheihin. Mahdollisuuksistakaan ei tule puutetta. Laattaa ja pintaa ja ideaa löytyy vaikka millaista. Lisäksi olen ihmetellyt (tai seuraillut) sitä, miten hienosti raksaamispuolelle luodaan noita tarpeita. Mietitäänpä vaikka kylppäreitä. Tässä esimerkiksi suora lainaus sisustuslehdestä: "kaksi pesuallasta tuo kylpyhuoneeseen ylellistä tuntua". Joo'o, varmaan tuo. Eikä siinä mitään, mutta kun samassa kämpässä on vakiona toinen tai kolmaskin kylpyhuone, ja lisävessa - ihan varoiksi. Tokikin kaikki kai katsoo näitä asioita omasta näkökulmastaan, ja minusta esimerkiksi kaksi suihkua kylppärissä on loistojuttu. Samoin kaksi vessaa on se mitä talossa tarvitaan. Mutta silti: missä menee se tarpeelliseksi koetun raja?

Pihistelybudjetista on siis hyötyäkin. Se auttaa miettimään mitä oikeasti tarttetaan ja missä mennään muuten vaan överiksi. Tällä hetkellä työn alla keittiö (one more time, huokaus) ja vessat. Molemmissa saa pitää pään kylmänä, tosi kylmänä...

Ja nyt nukkumaan. Uudenvuodenlupaukset on kyllä pahuksen hankalia pitää (oli tiedossa), mutta tästä illasta tulee enkka: eka ilta nukkumaan ennen yhtä. Pitänee vähän petrata tälläkin saralla. Kivaa tätä vuotta!