lauantai 27. helmikuuta 2010

Semmoinen helmikuu

No eihän se vielä ole ohi, mutta lyhyt kooste. Puolisen metriä lunta. Yhdet hautajaiset (teknisesti tosin just ja just tammikuun puolella). Yhdet hääpäiväpirskeet ja siinä samassa synttärit. Yhdet ristiäiset. Kaksi kertaa mahaflunssa (kerran molemmilla tytöillä) ja kaksi kertaa ihan tavallinen mahatauti (sekin kerran molemmilla). Itsellä yksi flunssapöpö. Yksi isompi ja muutama pienempi deadline, yksi perusnuha, aika paljon valvomista, aika hyvä fiilis :). Yksi ihana kummityttö lisää *rakastus*. Helmikuu ei ainakaan jää vajariksi :).

Muuten on ollut pikkasen hankala keksiä mitä sitä kirjoittaisi. Ei muuten, kyllähän minulla juttua riittäisi, mutta jotenkin olen ajatellut, että olisi kiva jos postaukset käsittelisi remonttiakin, eikä ihan pelkästään tälläistä hurlumhei -elämänmenoa, bernejä, ponia tai naperoita. Jos nyt siis kerron, että jee- rakennuslupa lunastettu ja plakkarissa (valmiina parille pikku muutokselle, köhöm) ja että ihan todella ensi viikolla aion laittaa tarjouspyynnöt ainakin katon uusimisesta ja biopuhdistamosta, niin saanko nyt kertoa sitten lapsista ja berneistä :)...

Lasten näkemykset remontista selkiytyy koko ajan. Ehkä he keskittyy kaikenmaailman pohjantäyttöratkaisujen ja biopuhdistamojen sijasta mielekkäämpiin juttuihin kuten katon väriin ("jos se kerta ei voi olla turkoosi, niin sitten sen pitää olla edelleen vihreä") tai oven väriin ("ei ainakaan valkoinen - sehän on ihan kaupunkilainen"). Pitäisikö minunkin...Tosin olin tulkitsevani siippani reaktion jollain tapaa pilkalliseksi kun yritin päästä fiiliksiin kommentilla: "Jotenkin kun saisi tuon (Risto Räppääjän) värimaailman kopioitua omaan kotiin..." Höh!

Nyt kuitenkin lauantai-illan huumaan, koitan olla vähän aktiivisempi kirjoitusten suhteen! Hyvää viikonloppua kaikille!

p.s. Yksi äidin ylpeys on kyllä kerrottava vielä lopuksi: Esikoinen oli eilen koulujen välisissä hiihtokisoissa kolmas ykkös-kakkos-sarjassa. Ei siellä kamalasti ollut väkeä, mutta hienosti meni hiihto ja tyttö mennä viipotti alusta astin minkä suksista lähti. Tuloksena pokaali ja leveä hymy! Menestyksen täydensi luokkakavereiden ykkös-, nelos- ja vitossijat :). Hyvä tytöt!

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Ei mitään uutta..

...auringon alla. Junnu mahataudissa (vol. 4). Berni karkailee. Toinen berni on hankkinut ammatin. Se on yhdistetty kirjanpitäjä-paperisilppuri. Varmaan tästä seuraa jokunen maksumuistutus, mutta onpahan kakaralla ollut kivaa - ja laskujen kierto taloudessamme on nopeutunut ihan huomattavasti. Jos laskut mitataan yksiköllä "ämpärillinen laskua" kappaleiden sijaan, niin myös niiden säilytysaika lyhenee vuosista ihan vaan minuutteihin. Näpsää.

No yksi uusi juttu sentään on. Kehitin tässä yksi aamu melkein ikiliikkujan. Kahvi oli tooosi vähissä, joten piti vähän passata veden kanssa. Laitoin kuitenkin liikaa vettä. Joten, laitoin liian veden valumaan pois aikomuksena katkaista veden valuminen sopivassa kohdassa. Hetken päästä huomasin vesisäiliön vesien siirtyneen kokonaisuudessaan kannuun. Hm. Täytin siis vesisäiliön, mutta epähuomiossa liian täyteen, joten laitoin siis veden valumaan...no arvaatte varmaan loput. Jossain kolmannella kierroksella aloin uskoa itsekin ikiliikkujan sittenkin olevan mahdollinen...

Remppa etenee mainiosti. Nyt koko pikkuväki on siirtynyt sisustussuunnitteluun. Värikartat, verhomallit, lattian materiaali ja sängyn paikka on kaikki tarkkaan harkittu. Ja tietysti se, kumpi saa omaan huoneeseen uuden cd-soittimen. Uusi ovikin on tilattu (siis minulta). Mielellään kaksiosainen, sellainen jonka saa auki ylhäältä ja alhaalta erikseen. Minä arvasin! Jatkuvalla frendien katsomisella imetysaikana on seurauksensa :).

Mutta nyt jatkan vielä vähän hommia. Minulla on ihan paras överiksi-tekemis-työjakso menossa. Ensi viikolla ehkä taas rempan pariin, unelmien keittiökin on vielä suunnittelematta :).

Aurinkoa!

perjantai 12. helmikuuta 2010

Muutoksia blogiin

Blogin yli yksikuukautissynttärin kunniaksi tein pikkuisen muutoksia. Ekaksikin poistin kommentoinnista kirjautumispakon. Olisi niiiin kiva jos jättäisitte aina välillä terkkuja :). Joten jättäkääpä terkkuja! Samassa yhteydessä kiitos kaikille kannustavista ja mukavista kommenteista livemaailman eli elämän puolella!

Ja toinen asia, johon tuli muutoksia on se, että blogi on nyt siirtynyt yllättäen useamman aikavyöhykkeen länteen, eikun itään. Emme siis enää elä edes virtuaalisesti "tyynenmeren ajassa", joka jostain syystä oli oletusaika. Vaikka olihan siinä oma riemunsa katsoa blogin päivitysaikoja.

Nyt kuitenkin tällä aikavyöhykkeellä lähestytään, ellei jopa jo olla, viikonloppuaikaa. Hyvää tulevaa viikonloppua siis!

torstai 11. helmikuuta 2010

Kiirusta

Kyllä minä ihan totta aion tässäkin kuussa kirjoitella. On vaan ihan älytön hässäkkä päällä just nyt. Harkka harkan perään ja väliin kaikkea muuta. Pankkikeikkaa. Ja norovirusta. Flunssaa, duhaa. Ja ihania perhejuhlia. Elämä siis tuntuu aika täydeltä.

Tässä kohtaa luonteen perusominaisuudet oikein kukoistaa. Ei haittaisi, vaikka olisi järjestellyt paikat jo joskus silloin 2 v. sitten kun muutettiin. Saattaisi nyt tietää (klo 22.50) missä lapsen suksiin aamuksi luvattu pitovoide oikein on.

Ei myöskään haittaisi, vaikka olisi jo nukkumassa. Viime yö meni kiivastahtisen työpäivän ja sairastamisen ja ehkä sittenkin pikkaisen epäonnistuneen kofeiinitasapainottelun seurauksena aika lörinäksi. Saattaisi olla fiksumpaa nukkua kuin kirjoitella, tai yrittää perehtyä paradigmoihin.

Mitähän muuta pikaista...hm... Berni nro 1 on joko ihan hirveessä uhmiksessa tai sitten vaan hirveen huomionkipeä. Muuten toimii hyvin, mutta sisään sitä ei saa kuin hakemalla. Eikä se aina naurata. Niinkuin äsken, kun kello oli 22.40 ja kahlasin 80-senttiseen kinokseen koiran perään perimmäiseen piha-alueen nurkkaan. No, ainakin sain reaktion aikaiseksi; ei ollut enää kuin 4 metriä koiraan, kun pikku söpöläinen yht'äkkiä säntäsi iloissaan luokse, ja siitä ovelle. Se siis toimi, että ei pitäisi valittaa. Senkun vaan tyhjää saappaanvarret ja vaihtaa kuivaa päälle. Mutta periksi ei annettu, nih.

Poni siirtyy kohta ruokavaliossaan pelkkiin sähköpaimeniin (sanon minä). Sen verran hanakka se on niitä kostonhimossaan tuhoamaan. Ja berni nro 2, kaikessa pörröpäisessä suloisuudessaan on terminaattorien eliittiä. Se syö kaiken, nopeasti, täysin. Eilen koirulit joutuivat kärsimään yksinoloa aamupäivällä yli puoli tuntia! Ymmärtäähän sen, että moisen seurauksena on syötävä ainakin yksi kenkä, puulistaa, vähän rappusta, hiuskoriste ja baby ponin tuttipullo. Itselleni on täysi arvoitus, mistä tuommoinen mininatiainen kaiken tuhottavan löytää, mutta epäilen tässä berni nro ykkösellä olevan osallisuutta asiaan.

Öö, kissat, ne on melko normaaleja. Viime yönä tosin satuin unissani tuuppaamaan karvakasasen lattialle kesken loikan, sillä seurauksella, että kissa pelastautui siten kuin parhaiten taisi. Kyynärpäässä onkin aika komeat kahden tassun kynnenjäljet, mutta näitähän sattuu.

Olisiko siinä nyt enimmät. Lapset sairastelee edelleen, vuoroviikoin oksennetaan ja/tai pärskitään. Tämä on varmaan vaan kestettävä. Kuopus pelkää kamalasti, että talo sortuu. Ei auttanut, vaikka äiti koitti iloisesti sanoa, että "sittenhän meidän ei tarttee purkaa". Joskus se pettää humoristinkin huumorintaju tuumin, kun rauhoittelin itkevää lasta vielä vartin päästä.

Ja siis talo. Se on "tasaisen lämmin". Tuntuu jotenkin epäsopivalta fraasilta tässä yhteydessä. Siis pikkasen kun olisi ottanut sanakirjasta sanan ja käyttänyt sitä väärässä yhteydessä, mutta näin se vaan on. Meillä on ollut tasaisen lämmintä.

Siinähän ne tärkeimmät :)!
 

perjantai 5. helmikuuta 2010

No ni

Takana on vähintäänkin tapahtumarikas viikko. Lasten sairastamiset ja pikkuruista pahempi hässäkkä työrintamalla varmisti sen, että tämän viikon tunnit tuli täyskäytettyä. Olin jo aika tyytyväinen siitä, että pärjäsin kunniakkaasti monta yötä hirmu vähällä tuntimäärällä (haaveissa kun on edelleen Batmanin kyky nukkua niiiiin tehokkaasti, että kolmen tunnin unet  vastaa koko yötä*), mutta ilmeisesti en sitten ollutkaan unitehoissa lepiksen luokkaa. Eilen illalla nimittäin nukahdin kai jo istualleni, kun yhtäkkiä totesin olevani kotisaunassa, vaikka luulin hetkeä aikaisemmin pidelleeni pikkuveljen vauvaprinsessessaa sylissä ja olleeni jossain ihan muualla :).

Mutta, laina plakkarissa! Rempasta alkaa olla pahimmat takana (suunnittelu ja rahakuviot). Ai ei vai? No, ainakin päästään oikeisiin hommiin. Keittiösuunnitteluun en nyt revennyt, ei vaan ollut mahkuja, mutta jätetään se rauhallisempaan hetkeen, ei ensi, eikä sitten, mutta, hm, helmikuun vikalle viikolle. Tai ehkä aikaisemmalle. Katsotaan nyt. Joka tapauksessa tällekin kaoottiselle viikolle tuli yksi mittava remonttitapahtuma. Hyvä me! :P

Tästä tulee nyt pikainen postaus. Vauhtiviikot jatkuu. Vuorossa on lapsen nopsa nouto naapurista. Lapsi ei nimittäin halunnut kävellä pimeässä. Ihmettelin syytä sanoen, että ethän sinä aikasemmin ole oikein mitään pelännyt. Johon lapsukainen pohtivaan sävyyn totesi: "Nii'in, en niin...paitsi, että taivas putoaa niskaan...ja sitten tyrannosaurus rexiä...ja sitä että musta-aukko imaisee maapallon.. ja sitten pimeää." Kun muut pelot on tuota luokkaa on varmaan pimeän pelkokin otettava ihan tosissaan. Eikun lasta hakemaan :D...




* Batman-faktaa eli takuulla totta ;).