Rapa roiskuu

Pikainen (kai) päivityspostaus. Kelloja siirrettiin, ja eikös se tarkoittaisi sitä, että pitäisi nukuttaa aikaisemmin, mutta kissan viikset. Tässä sitä vieläkin keikutaan ja sunnuntai vaihtuu maantaiksi just...nyt. Ja alkaa taas puuhakas raksaviikko.

Viime viikolla siis muuraukset tuli valmiiksi, ja perjantaina aloitettiin jo sokkelin täytötkin. Täällä oli aikamoinen meno kun perjantaina heti aamusta tontilla pyöri kolme kuormista ja kaksi kaivuria ja liuta äijiä. Toinen kaivureista täytti sokkelia ja toinen kaivoi ojia maalämmön keruuputkistolle. Siippa kera pikkuveljeni on sitten viikonlopun viritellyt putkistoja kaivettuihin uriin ja vähän viereenkin (piti vähän virittää...). Ja rapa on oikeasti lentänyt. Kun pelto vielä paljastui käytännössä kokonaan savimaaksi, voitte vaan kuvitella mönjän määrän mm. meillä sisällä, meillä saunassa, meillä eteisessä... Samalla tuli todettua, että vaikka maaperä savisena on ihan paras maalämpöä ajatellen, imeytyskenttä ei _ehkä_ oikein toimi. Minkä voi todeta jo imeytyskoemontusta, jota tosin ei jaksettu kaivaa kuin alle metri - tulos kun alkoi vaikuttaa aika selvältä :). Vähän savimaan mallia:

Kanavaa keruuputkistolle.

Kääntöpaikkaa. Savea, savea, savea.



Imeytyksen koemonttu. Hyvin toimii - vesisäiliönä. Eli meille tulee maasuodattamo. Päätös oli aika helppo kun näki saven määrän pellossa :).



Aika lailla kaikkea säätämistä tähänkin viikonloppuun mahtui. Onneksi oli tukihenkilöitä säätämässä, ja tosi hyvä säkä mukana mainioista säistä puhumattakaan. No, ehkä oli savihommiin vähän kosteeta, mutta muuten sää mitä parhain (plussalla).

Enää ehkä tämä viikko ilman pitkää pakkasjaksoa ja taidetaan olla kutakuinkin voiton puolella. Tai ainakin loppujen kanssa pystytään paremmin elämään. Tässä kuva muurauksista ja sokkelista, tosin ennen täyttöä. Ei ollutkaan kamerassa kuvia puoliksi täytetystä jutusta vaikka luulin.

Täyttöä odottamassa. Enää puuttuu patolevyt, ja ympäriltä tietysti kaikki vesihässäkät ja routalevyt.

Mutta nyt alkoi nukuttamaan. Oli puuhakas päivä. Pyykkääminen on astetta hankalampaa kun raksapojilla on viikot ollut käytössä talon ainut pesukoneelle yltävä vesipiste. Nyt kun on sekä plussaa että viikonloppu, hyödynsin ajan maksimaalisesti ja pesin, hm, kahdeksan koneellista pyykkiä. Lisäksi lenkitin bernit, tiskasin vuoren astioita, sahailin käsisahalla ja siivosin plus tein oikeaa ruokaa (aina maininnan arvoista) ja vielä pannaria iltapalaksi. Käsi ei tykännyt yhtään, mutta muuten oli hyvä päivä. (Tulkkasin muuten käden totaaliärsyyntymisen niin, että kun talo on valmis, en luultavasti voi pestä pyykkiä, en tampata mattoja enkä kuurata lattioita ainakaan, olikos se, hm, vuoteen :).)

Ai, ja on mainittava myös pikkubernin hieno söpöily eilen koiranäyttelyissä. Käytös oli oikein hyvää (pienelle tutisevalle karvattomalle pallerolle), ja tuloskin ihan mukava. Hyvä ihana B2! Ja B1 on muuten ihana kanssa :).

Nyt nukkumaan. Ei ihan tähän sänkyyn...

...mutta viereiseen :).