Joululoma

Paljon virtaa vettä Niilissä näiden minun blogipäivitysteni välissä... On ollut sellainen vähempi-tietsikkainen ajanjakso tai jotain :). Joka tapauksessa. Ihana joululoma alkaa olla takanapäin. Palailen siihen vielä toviksi :).

Yläkerran iso ylimääräinen huone tuli tarpeeseen kun kyllästyttiin, tai ainakin minä kyllästyin kaikkinaiseen keskeneräisyyteen. Listoista ja muista viis (alakerta on sitä paitsi niiden suhteen jo oikein hyvällä mallilla), mutta kun tavaraa tunki kaappien puutteessa ihan joka puolelta eikä minun työhuoneeseeni edes mahtunut kunnolla sisälle...arg. Minua ainakin alkoi jo muun pimeäahdistuksen lisäksi ahdistamaan kodikkuuden puute. Joten, pakkasin tavarat laatikoihin ja vierailevat tähtöset kantoivat laatikot yläkertaan :). Johan tuli tilaa ja kodikkuutta. Työhuoneeseen pitäisi kyllä vielä saada lipasto, isompi pöytä ja jotenkin toimivampi kirjahyllysysteemi (tai lisää hyllytilaa) ja se olisi sitten siinä. Nytkin näyttää jo aika kivalta.



Työhuone. Vielä kun saisi sinne niin ison pöydän, että mahtuisi levittämään paperit :).

 Kodikkuutta metsästettäessä lisättiin muutenkin mattoja sinne tänne. Paaaljon parempi...

Tässä saatetaan nyt koristella piparitalon palasia tai tehdä eväitä, tai jopa syödä. Hyvistä ja pyhistä päätöksistä huolimatta ei edelleekään meinata osua yhden pöydän ääreen ruokailemaan, vaan tytöt syövät pääasiassa tuossa saarekkeen ääressä ja me aikuiset hajaannutaan sohvalle ja nojatuoleihin. Roomalaistyylisistä ruokatavoista on pikkaisen hankalaa poisoppia, näemmä :).

Meillä on myös joulukuusi. Eikä tarvitse yhtään nauraa siellä. Ei kaiken sentään tarvitse olla niin isoa ollaakseen hienoa :P. Ei vaan. Kuusi on ihana, mainio ja mitä söpöin. Jos joku maailmassa tuo tupaan kuin tupaan kodikkuutta, niin se on kyllä joulukuusi.

Jos ei ruokapöytä nyt olekaan ruokapöytänä vielä päässyt oikein loistamaan, on se sitäkin mainiompi pelipöytänä. Tarpeellinen osa taloutta siis.

Tähtösiä ja tunnelmaa...

Ollaan voitu pitkästä aikaa polttaa myös kynttilöitä kun on taso, jolle bernien hännät ei yllä, ja joka on pysynyt tyhjänä papereista ja tavaroista (kun niiden sijoittamiseen on muitakin mahdollisuuksia). Aika kivaa :). 

Teimme myös piparitalon. Pari osaa pääsi unohtumaan (mm. tuon pikkumökin katto) mutta niinkuin aina,  riittävä määrä irtokarkkeja korjaa tilanteen kuin tilanteen. Talosta tuli kerrassaan namin näköinen. Luultavammin sitä ei kuitenkaan (tänäkään vuonna) kukaan varsinaisesti syö, mutta piapritalo täyttää tarkoituksensa vallan mainiosti ihan vaan söpönä juttunakin.

Joulu vietettiin vanhempieni luona, perinteiseen tapaan. Oli jälleen ihana joulu, viime hetkellä valkoinenkin. Syötiin, juotiin ja jutusteltiin porukalla, serkukset jaksoivat leikkiä aika hyvin, niin pienet kuin isotkin, joulupukki oli kiltti tänäkin vuonna ja kaikkea sellaista. Kotiin tultiin alennusmyyntien kautta (joka kyllä oli suurin piirtein yhtä lempeä lopetus joulufiiliksille kuin hyppy avantoon, hrr). Kotiuduttaessa meillä ei ollut sähköjä, niinkuin ei juuri muillakaan, kuin pienen pienissä erissä. Onneksi kuitenkin niitä edellä mainostettuja kynttilöitä oli enemmän kuin ikinä ennen valmiina odottamassa tunnelmallisen illan alkamista :).  

Täytyy kyllä sanoa, että noista suihkun kynttilöistä en taida raaskia luopua koko talvena...

Kaikki ei kuitenkaan ole ollut ihan silkkaa riemua. Eläinystävät ovat sairastelleet vuorottain. Ensin oli berniykkösellä hotspot (märkivä ihotulehdus). Ressukka oli niin kipeä, ettei tosikaan. Onneksi pöpö selätettiin ja koiruli on nyt ihan entisessä vireessä joskin paikoitellen pikkaisen karvattomampi.

Joulun aikaan myös pienin kisuleistamme, pikkuinen Myy-Mymmeli sai mahansa sekaisin, ja sitä riesaa onkin sitten jatkunut. Ilmeisesti kyseessä on mahalaukun ärtyneisyys, joten kortisonipiikin ja oksetusrefleksin estolääkityksen jälkeen pikkukisulia hoidetaan edelleen muutaman kerran päivässä annettavalla mahalääkkeellä ja pahoinvointilääkkeellä. Vaikka kisuli on kuinka kiltti, tuo monta kertaa päivässä tapahtuva kissan lääkitseminen on aika tylsää touhua. Parane jo pikkuinen... 

Mymmis-söpöläinen



Berni ykkönen ihan entisissä voimissaan <3.

 Loppiaisena tuli lunta. Sännättiin koko joukko laiskan päivän päätteeksi pihalle tekemään lumilyhtyjä. Bernien mielestä homma oli yliarvostteua ja aika älytöntä, mutta piha näytti kynttilöitynä kivalta. (Ja aamulla myös bernilöt keksivät lyhtyilyn mielekkyyden kun kävivät rontit keilaamassa kaikki maassa olevat lyhdyt matalaksi aamuleikkien yhteydessä...)


Kirsikkapuussa oli lyhty. Maan tasolla siippa ja kuopus tekivät tavis-lyhtyjen lisäksi mm. pyramidilyhdyn...



...ja me esikoisen kanssa taas toteutettiin mm. ritarilinnanäkemystä.

Linnailuun oli hyvä peruste kun päätin lukemisrintamalla turvautua tuttuun ja turvalliseen (=omaan kirjahyllyyn) ja luinkin joulun aikana vanhoja tuttuja myyttisen fantasian klassikoita niinkuin Alkumetsän ja Norsunluuportin. Kyllä siinä ajatukset seikkailevat erilaisissa linnoituksissa vielä pitkän aikaa kirjojen loputtua. Suosittelen.  

Kirjojen lisäksi me tosiaan pelattiin. Pukki toi lautapelejä ja kuvassa näkyvän Blokuksen toivat uudenvuoden vieraat (kiitos edelleen!). Monta älyttömän kivaa peliä on siis pelattu ja kivoja hetkiä vietetty tässä lähiaikoina :)!

Tällä kuvalla ei ole mitään tarinankertomisfunktiota, paitsi ehkä että kaikki elikot sai tietysti omat piprut kuuseen. Ja että piparit kuusessa on söpöjä, ja joulukuusi ihana.

Ja koska kuusi on niin ihana ja me taas ollaan  paljon vakavammissakin asioissa välillä vähän epäsovinnaisia, niin aiotaan katsella kuusta vielä jonkin aikaa, loppiaisesta viis. Eiköhän suklaansyömisen lopettamisessa ole ihan riittävästi haastetta ilman kuusen katouttamistakin. Hyvää tatä vuotta teille kaikille!