maanantai 9. toukokuuta 2016

Lähdin maalta kaupunkiin

.. muttta päiväksi vaan. Työt heittelee aina aika-ajoin Helsinkiin, ja kivoja pipahduksiahan nuo päivän reissut ihmisvilinään on. Sitten sitä osaa taas arvostaa maaseutua ja maaseudun rauhaa ihan eri tavalla kun käy vähän aikaa harppomassa rullaportaissa, hidastelemassa asemalaiturilla ja hikoilemassa Stockmannilla. Kestän nimittäin vaikka millasta ressiä, mutta jotenkin Helsingin henki tarttuu niin tehoilla, että melkein huomaan hermoontuvani kun joku jää kökkimään eteen täysin miehitetyllä jalkakäytävällä. Vaikka. Minulla. On. Kiire. Ja mihinkö - yleensä ei mihinkään. Se on vaan se fiilis joka tarttuu. Yleensä aina siinä kohtaa kun huomaan, että toi fiilis on päällä, huomioin, että kuolisin ressiin ja sydämentykytyksiin Hesassa muutamassa vuodessa, koska kiiruhtava ihmisjoukko näyttää tahdistavan minun pumppuni tehokkkaammin kuin mikään muu. Ja sitten suuntaan hyvillä mielin maaseudun leppeään (tyrsk) elämänmenoon. Mutta...


Tänään oli kyllä rento päivä. Aamulla pääsin lähtemään järkiaikaan. Aurinko paistoi jo portilla. En eksynyt Helsingissä niinkuin taannoin kun seurasin hyväuskoisena muuten luotettavana pitämääni kännykän navigaattoria, joka jostain syystä  näytti opastavan minua peilikuvana olevaa karttaa pitkin - ahkerasta kahdeksikon pyörittämisestä huolimatta olin vartin päässä puolitoista kilsaa kauempana kohteesta ja ihan eksyksissä (>> Taksiiii!) Noloa. Kävely Helsingin katuja pitkin oli kivaa - aurinko paistoi ja ihmiset olivat hvyällä tuulella. Olin ajoissa kohteessa. Semmassa tarjottiin osallistujille salaattia ja se oli hurjan hyvää. Penkit oli vähän kovat ja takakenoiset, mutta ei haitannut. Asia oli tärkeää (tutkimusetiikka \o/, tähän sitä on tultu, kuka olisi uskonut).
Semma loppui ajallaan ja olin sopinut treffit kaverin kanssa. Toteutettiin treffit terassilla. Ei tarttennut kysyä ohjeita kuin siipalta ja yhdeltä ohikulkijalta ja osasin perille. Terassi oli lämmin, viini kylmää. Ihmiset oli iloisia.


En ehtinyt kyllästyä kaupungissa marhaamiseen. Ehdin ajoissa junaan. (Ja joo, tunnistan ristiriidan kahden edellisen lauseen välissä, mutta poislukien ne keikat jolloin juoksen tukka takana junalle, marhaan yleensä kaupungilla (kyllästyneenä) tasan niin pitkään että joudun juoksemaan tukka takana junalle - älkää välittäkö, en ymmärrä minäkään...) Mutta siis tänään ajoissa junassa, ei liian aikasin ei liian myöhään. Ehdin käydä ostamassa myös aseman Filmtownista karkkeja, joita ei löydy mistään muualta. Ja pientä vaihdevikalähtöistä viivästystä lukuunottamatta junakin oli ajoissa.
Terassilla istuessa sain iloisia uutisia töistä, ja junassa istuessa iloisia uutisia kotirintamaan liittyen. Ei niin positiivisen puolelle menee se, että siipan auto hajosi lopullisesti. Tämä ei tullut täytenä yllätyksenä, työjuhdalla  kun oli kilsoja takana jo reippaasti. Harmittaahan se silti, mutta olisi tiedättekö harmittanut paljon enemmän marraskuussa. Josta johtuen keksinkin syyttää kaikesta päivän yltiöpositiivisuudesta aurinkoa. Ja toukokuista kesäpäivää, ja ihanaa valoa ja lämpöä! Ihanaa toukokuuta teillekin (palailen noihin harminaiheisiin joku sadepäivä - ehkä :)!


P.s. Kirjavinkki: Olen tässä -teen osaston suosituksesta lukenut viimeaikoina mm. Rick Yanceyn kirjan 5.aalto ja sen jatko-osan Ääretön meri. Suosittelen! (Paitsi jos maailmanloppu ja avaruusotukset ei ole se sun juttu. Ei vaan, kirjat on oikeasti tosi hyviä!!) Esimakua saa ekasta kirjasta tehdystä trailerista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti