keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Kiva päivä

Jos on välillä pahojä päiviä, niin onneksi on näitä tosi kivojakin. Kuopusprinsessa täytti eilen 6 v.  ja molemmat tytöt on kotona hiihtolomaa viettämässä. Varsinaiset synttärit pidetään vasta lauantaina, mutta yhtä ja toista pientä juhlavaa on päivään mahtunut. Muskettisoturibarbi. Vohveliaamiainen. Risto Räppääjä elokuvissa. Kunnon lumisota. Ja vohveli-illallinen :). Ihanaa, kunnon lystäilyä - ja ennenkaikkea, vähemmän junnusarjan potkunyrkkeilyä.

Berni ykkönen on tosin kunnostautunut taas karkailun saralla, murr sille. Aita kun ei juuri haastetta tarjoa, niin uhmaikäisen on ihan poikkeuksellisen helppo kokeilla rajojaan (kirjaimellisesti). Siinä on varmaan hyvät puolensa, että toistaiseksi berni on päättänyt karata yömyöhällä tai aamuvarhaisella; klo 23 auton alle jääminen pimeässä on paaaljon epätodennäköisempää kuin vaikka klo 19. Ja sama tilanne jos karkaa hiihtolomalla aamulla heti seitsemän jälkeen. Ottaa silti päähän juosta pitkin kylätietä milloin minkäkinlaisissa mörkö-yöpöksyissä, ainot jalassa ja toppatakin liepeet lepattaen.

Noiden bernien sielunelämä on aika arvoituksellista. Ne on jotenkin niin tyttöjä. Nopeita oppimaan, tajuaa yleensä kerrasta mitä on tarkoitus tajuta. Käyttää tietoa niin hyvässä kuin pahassa. Lisäksi ovat hirveän herkkiä ja tosi uppiniskaisia. Taiteile siinä sitten. Ongelma on se, että jos berni päättää karata, se tekee sen ihan tahallaan. Josta seuraa se, että fiksuna berni tietää, että nyt sille ollaan vihaisia. Josta taas seuraa se, että berni juoksee karkuun minkä koivista pääsee - eikä anna kiinni. Tämä siltikin, ettei koskaan ole niskasta ravistelua pahempaa torua kokenut. Joten karkaavan bernin metsästys on kuin strategianen lautapeli, jossa jokainen siirto pitää miettiä tarkasti ja bernin seuraavat siirrot ennakoiden. Jotenkin pitää pystyä viestittämään, että karkaaminen-on-täysin-kiellettyä-sitä-ei-tehdä-ja-vietät-loppuelämäsi-narun-päässä-pihalla-jos-karkaat-vielä-kerrankin-koiran-rontti, ja samanaikaisesti tekemään luoksetulo niin mukavaksi, että koira tulisi myös karkumatkan jälkeen kutsusta luokse...  Itse en ole suoraan sanoen vielä löytänyt toimivaa tasapainoa komentamisen ja lempeän luoksekutsun välillä, ja se varmaan aiheuttaa koirankin mielestä huojuntaa tässä johtajuussuhteessa. Vinkkejä?

Mutta nyt raivaushommiin. Jospa saataisiin hävitettyä vaikka muutama laatikko tavaraa tästä taloudesta rempan alta. Keksin viimein hyvän mielikuvajumpan auttamaan ylimääräisen (=tavaran jota joskus vielä SAATETAAN tarvita) hävittämisessä. Mietin vaan mitä haluan kantaa takaisin rempattuun taloon. En ihan kamalan paljon...

4 kommenttia:

  1. Meinasin ehdottaa jotain koirapilliä :D Mut ette ehkä halua kaikkia kylän koiria teidän pihaan. :P

    VastaaPoista
  2. Pilli on kyllä aika hyvä juttu - eikä sille tule kuin oma koira, pilleissä on erilaiset äänet. Mulla on pilli lähes aina matkassa, ollut viimeiset 15 vuotta. Olen jopa yrittänyt opettaa istumaan pillille - voi joskus pelastaa koiran hengen, jos on auton alle kirmaamassa, eikä muuten ehdi väliin. Pilli on mulle luoksetulossa ehdoton apuväline.

    Mutta itse karkaamiseen en osaa sanoa - täällä on hurja hinku aitan alle jotain penkomaan - menee sinne heti, jos silmä välttää -> siinä syy, miksi jalka on nyt paketisssa, kun johonkin terävään kävi varpaansa tökkäämässsä. Itse en ole vielä ryöminyt tutkimaan, mitä jännittävää (raatoja? siilin talvipesä?) siellä aitan alla oikein on. Pitäisi kömytä katsomaan. Mutta siis karkaa aitan alle, jos en koko ajan valvo, joten en osaa neuvoa. Meillä on aitatarpeet odottamassa -> estetään aitan alle meno, mutta teillä on jo aidat. Mistä se menee? Aidan ali/yli? Portista?

    VastaaPoista
  3. Pilliä olen harkinnut itsekin (harkintaa ei siis niin tarvii, vaan ei ole muistanut hankkia...), olen käyttänyt sitä aiempien koiruleiden kanssa, ja kyllähän se kantaa pitkälle ja ääntä paremmin. Lisäksi sille saisi ehdollistettua vähän kuin puhtaalta pöydältä jos tuo luokse kutsu nyt välillä onkin vähän koeteltu...

    Meillä siis karkaamisen syynä puhtaasti joko huvitus tai koetus. Väliin vaan lipsahtaa aidan yli (metristä aitaa näkyy parhaimmissa kohdissa noin 10-20 senttiä ja joissain kohtaa se on jo ajat sitten jäänyt lumen alle), välillä karkaa protestiksi. Näkee jo naamasta kun aikoo lähteä, mutta kun tekee niin, silloin on yleensä korvat ihan hukassa... Ja silloin ei myöskään pysähdy käskystä, tule luokse jne. vaikka jos taas lipsahtaa epähuomiossa toiselle puolelle, kaikki toimii ihan normisti. Pääasiassa siis luulisin, että kyse on ihan rajojen kokeilusta - kuka määrää. No, jos joku tässä on positiivista niin se, että tuleepahan harkattua pihan rajoja. Muuten ne helposti aidan kanssa unohtuu, kun en haluaisi sitäkään tilannetta, että aina jos portti jää vaikka hetkeksi auki, niin koira häviää johonkin. Enemmän ne aidat saisi olla symboliset, kuin ihan todelliset, vaikka suurta helpostusta toki tuovat ihan olemassaolollaan. No, jatketaan harjoituksia... :P

    VastaaPoista
  4. Voisin kuvitella... että jos pillillä saisi opetettua hyvin tuon luoksetulon ( että oikeesti toimisi, koira tulisi takaisin. :P ) Niin, siinä luoksetulon herkkuhuumassa ehkä unohtuisi se karkaamisen riemukin. Tosin, bernin ajatuksenkulusta ei kai koskaan voi olla ihan varma. :D

    VastaaPoista