Rakastan toukokuuta (jos ei joku vielä ole sattunut kuulemaan)! Tekisi mieli istua yömyöhät rappusilla ja nuuskia tuomen tuoksua ja kuunnella satakielen liverrystä. Pihakin on jo just sellain pikkaisen boheemisti ja rehevästi rempallaan kuin eniten tykkään. Ja tänään omppupuihin tuli kukat! Iih.
Tuossa siis syy, ettei ole tullut hirveästi päivitettyä - konehommelit ei oikein kiinnosta ja niitä riittää työnkin puolesta kevyesti yli tarpeen. Päivitettävää kyllä olisi, yhtä ja toista. Meillä on esimerkiksi ollut ohjelmassa kaikenmaailman höperyyksiä.
Höperyyksiin ei kuulu se, että viimein totesin tilanteen kestämättömäksi ja sain raavittua niin paljon energiaa kasaan, että ympärille kertyneet "miseliinit" alkoi pikkaisen ärsyttää. Lisäksi lähes kaikki vaatekomerosta (ai joo, ei oo) eli tallista, koreista, laatikoista, aitasta, pikkumökistä tai navetanvintistä löytyvät kuteet on tarkoitettu vähintään yhtä vaatekokoa pienemmälle ihmiselle. Laihikselle on siis käynyt tieni. Pikkasen köhien ja yskähdellen, mutta kuitenkin. Pikkuneiti kuopusrinsessa on osallistunut projektiin trampoliinihaasteen muodossa ja parhaiden personal tranereiden tapaan piiskannut minut trampikselle sovituksi vartiksi per päivä. Sekään ei ole kovin höperöä kunhan muistaa mennä pompahtelemaan vessan kautta.
Koirien mielestä koko kuntoilumeininki on ihan hassua, mutta yleensä kivasti hassua. Esimerkiksi lenkkeily on huippua, eikä juuri yhtään höperöä, paitsi jos kesken metsälenkin tulee auto vastaan ja kuski sanoo, että "Tuolla minne sinä olet menossa, oli just iso karhu."On IHAN outoa ja hölmöäkin lopettaa lenkki moisen pikkuseikan takia ja tallustaa kiltisti kotiin.
Mutta jumppaaminen! Se on molempien bernilöiden mielestä selkeästi ihan höperöä, oikeastaan kaikkein höperöintä ikinä. Samantien kun lätsähdän sulavasti lattialle aikeena tehdä vaikka punenrruksia, kömpii ainakin yksi isohko bernineiti olkapäille istumaan, lisäpainoksi varmaan. Toinen, vähän pienempi bernilö komppaa korvia nuolemalla (koska mihin ei korvien putsaus auta, se on luultavasti kuolemaksi), ja jos ei se sitten tosiaan auta, niin varmuuden vuoksi voi vaikka istua käsien päälle. Luulisi siitä rauhoittuvan. Minulla on hyvät käsivoimat, mutta punnertaminen reilun 90 kilon lisäpainoilla on sittenkin himppasen haastavaa...
Itsestäkin tosi höperöltä tuntuu se, ettei löydä esimerkiksi hyvin kätkettyjä kesävaatteita parinkaan viikon suuretsinnäissä. Liikaa rakennuksia ja mahdollisia piilopaikkoja. Myös vaatteiden pakkaaminen jätesäkkeihin on pikkuriikkisen petollista. Olinkin jo taipuvainen uskomaan, että jossain kohtaa on saattanut käydä pienen pieni merkkausvirhe. En kuitenkaan löytänyt mistään huolella varastoituja roskia, joten toivo eli etsinnäissä kaiken aikaa. Eikä turhaan. Kun olin käynyt tosi huolella läpi tallin alakerran ja navetan vintin (yläkerta kuuluu siis navettaan ja alakerta on tallia, höm?), pikkumökin kuistin, kaikki aitat, tallin päädyn toimistohuoneen ja pikkumökin sisätilat päädyin lopulta penkomaan yläkerran askarteluhuoneeseen kasattua muuttoläjää, ja sieltähän ne kadonneet kesävaatteetkin löytyivät. Nätisti laatikosta, ihan koko kasan alimmaisena. Lisäksi huolelliset ja vimpan päälle aukottomat etsinnät toivat päivänvaloon koko joukon muuta kadonnutta tavara (mm. sykemittarin, trimmaussakset, kassillisen tennareita, kadonneet korut, lähes kaikki minun kesäkenkäni, vierastyynyt, ehkä kuusi laatikollista kankaita, tosi monta bratzin jalkaa, tallitakin, kokonaisen aihealueen artikkelit, muutamat sakset (niitä on kaivattu!) ja jostain kumman syystä säilötyt teininä käyttämäni vaatteet. Aitoa retroa :).
Onhan noita höperyyksiä muistakin, mutta etten huomenna olisi ihan pöllönä, pitää kai siirtyä nukkumaan. Jatketaan siis toukokuuusta nauttimista ja palataan asiaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti