Mustatassuilua ei ole ollut havaittavissa käytännössä ollenkaan, tosin jos vauveli tulee syliin, niin sitten tulee sen isosiskokin, tai ainakin yrittää. 43 kg berniä sylissä onkin sitten jo enemmän kuin moni uskaltaisi toivoa. Nyt ollaan onneksi päästy jo paaaljon rauhallisempaan tilaan, tai miten sen ottaa: berni kakkonen näyttää villiintyvän samassa suhteessa kuin berni ykkönen alkaa vähän rauhoittua. No, tärkeintä on tasapaino :). Alla tytöt toisena päivänä.
Kissat (kuvassa 2/3) otti uuden asukin aika hyvin vastaan. Tai tosi hyvin. Harmiton kapistus. Pikkuisen oikeamielistä epäluuloa kyllä sekoittui uteliaisuuteen, mutta eipä noita voi syyttää. Saattaa olla vielä muistissa, että edellinen ohitti tuon "harmiton" kokoluokan kohtuullisen nopsaan tahtiin :).
Ja kun talvi on näin uskomattoman kaunis, ollaan toki irtauduttu bernien ja kissakavereiden seurasta myös talleilemaan. Vähän harvakseltaan tosin. Tänään ponilla oli hyvä päivä. Yksi typy alas, ja toinenkin olisi tullut jos olisi ehtinyt pukittaa vielä pari kertaa. Ponin puolustukseksi on kyllä sanottava, että kumpaakaan ei yrittänyt tiputtaa, pikkasen oli vaan kiire heinäkasalle, pois lumihangesta, kohti ruokapaikkaa... Onneksi ketään ei sattunut, ja tästäkin kerrasta tuli hyvä lisä ponipäiväkirjaan. Alla on kuva esikoisesta ja ponista edelliseltä maastolenkiltä.
Oli kyllä muuten aivan ihana lenkki lumisessa metsässä. Kotiin tullessa juotiin posket pakkaspunaisina kuumat kaakaot ja odoteltiin kuopusta naapurista rekiajelulta... Ihan oikeesti, onni on asua maalla - pakkasellakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti