Pitkästä aikaa kunnon talvi! Pakkanen luo kuurankukkia talojen ikkunoihin, vastasatanut lumi kimmeltää ja lämpötila talossa lähenee viileähköä. Tästä intoutuneena tein eilen hankinnan: ostin sisälämpömittarin. Siippa väitti, etten halua tietää armaan kotomme todellisia strategisia mittaustuloksia, mutta haluan minä. Jos ei muuten, niin onhan se kiva liittyä siihen sukupolvien ketjuun, joka kiikkustuolissa kertoo lapsenlapsilleen, miten ennen talot oli kylmiä ja vuodenaikojen vaihtelu ulottui sitä myötä aina tupaan asti.
Joten, mittaustuloksia:
Keittiö yllätti lämpöisyydellään: lattialla 11 ja pöytätasolla jopa huikeat 18 astetta. Tätä mittaustulosta kyllä saattaa vääristää pariinkin kertaan päivän mittaan lämmitetty uuni, joka fuskaa ihan yhtä paljon kuin talon muutkin muka-tiivistetyt yksiköt.
Vessassa päästiin 13 asteeseen. Herättävä kokemus aamutuimaan, hrrr.
Ja viimeisimpänä bernin lempipaikka, eteisen lattia: 9 astetta. Tämä on jo aika viileä, kun kuitenkin puhutaan sisätiloista (ja ulko-oven edessä roikkuu kuitenkin meidän iso päiväpeitto ja yksi paksu täkki tilkitsee kynnysrakoja oven edessä. Eipä ole ihme jos normitalo pistää bernin vähän puuskuttamaan....
Kylmä tuntuu muutenkin vaikuttavan meihin asukkaisiin pikkuisen eri tavoin. Siinä kun itse kaivaudun aamulla nojatuoliin peiton alle, nappaan lämpötyynyn päälle ja alan hörppiä varovaisesti kahvia leuka juuri täkin reunan tasalla, on kuopuksella vieläkin vaikea saada pysymään päällä mitään kalsareita kummempaa. Toisaalta siinä vauhdissa jo pelkkä ilmanvastus saattaa toimia lämmikkeenä :).
Ihan lopuksi on todettava, että on se onni että tuota lunta on tullut noin paljon. Jos ei olisi perustukset lumen peitossa, meillä saattaisi vielä olla ihan oikeasti kylmä! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti