Mullin mallin

Nyt on kaikki mullin mallin. Berni ykkösellä on valeraskaus. Aika pienieleinen tosin, mutta ruokahalu siltä on mennyt tyystin, ja erilaisia pesäkoloja on ilmaantunut ainakin trampoliinin ja peräkärryn alle. Kodikkailta näyttävät. Berni kakkonen tottui juuri olemaan ulkona suurin piirtein aina, kun tulikin kylmää, ja mikä pahempaa, märkää. Jaks sanoi pikkuberni ja nukkui suurinpiirtein koko päivän sisällä. Meilläkin oli remppasuunnitteluissa ja kaikenlaisessa touhotuksessa niin kiire iltaa myöten, ettei typyä tullut kauheasti aktivoitua. Senhän sitten arvaa, että moisesta joutuu kyllä maksamaan. Tässä tapauksessa yöllinen pay back sisälsi yhden juhlakengän, yhden kirjan, ja -puuh- sohvan. No, se oli kieltämättä jo vähän rikki, vanha, ja menossa uusiksi rempan jälkeen, mutta on se nyt hitto kun pitää seuraava vuosi joko istua puolikkaan ämpärin kokoisen reiän päällä, tai tunkea reikään tyyny. Hmp! Sen tästä oppi, että aina jos tulee sellainen olo, että koirat on ollut vähän liian vähällä tekemisellä, niin kannattaa ihan suosiolla  uskoa vaan sitä intuitiota (vrt.eilinen ilta...), ne on nimittäin silloin olleet vähän liian vähällä tekemisellä.

Liikkuminen sitten. Meillä on tuossa vähän matkan päässä tietyö ja sen myötä elämä ihan mullin mallin. Lehti ei yhtään narrannut kirjoittaessaan, että tietyöstä tulee olemaan "merkittävää haittaa" liikenteelle. Tie on aivan käsittämättömässä kunnossa: vanha asfaltti poistettiin kokonaan ja nyt siinä ajetaan sellaisella hillittömän kivisellä irtosoralla. Koska en ilmeisesti ole ainut, jonka mielestä kyseisellä tienpätkällä ajaminen ei ole rentouttavaa, on kauttakulkuliikenne siirtynyt tähän meidän talomme ohi kulkevalle tielle. Tänään tänne saapuivat myös sorarekat - ja niitä sitten piisasi. Kisujen maailma meni ihan sekaisin kun ne joutuivat pahimman rekkarallin ajaksi kotiarestiin. Lisäksi tietyöt ovat aiheuttaneet kuopukselle inhimillistä hätää. Hän nimittäin näki tietymaalla liikennettä ohjaavat liikennevalot, ja on nyt todella huolissaan maaseudun urbanisoitumisesta. "Äiti, viehän ne ne liikennevalot pois kun tie on kunnossa, viehän äiti? Eihän maaseudulle liikennevalot kuulu, eihän äiti?" Tähän kysymykseen on helppo vastata mutta lasta vaikea vakuuttaa, huomasin.

Remppa. Hermostuttavaa touhua. Tässä mennään sellaisesta hurmiosta suoraan aallon pohjalle että rytinä käy, ja vielä monta kertaa päivässä. Aivot kärsii selkeästi Tukholma syndroomasta. Remppa on kaapannut vähintäänkin alitajunnan siinä määrin omaan käyttöönsä, että aina jos joku remppaan liittyvä henkilö onnistuu luomaan "kyllä se siitä, hyvin se menee" -tyylisen ilmapiirin, olen aivan myyty. No, harkinta palaa pikkuhiljaa - pitää vaan olla tekemättä äkkipäätöksiä. Ja äkkipäätösten välttelemisestä johtuen saadaan sitten varmaan viettää vielä jouluakin tuossa pikku mökissämme. On ihan vähän vaikea löytää remppahenkilöitä näin kesän kynnyksellä. Ei niin, että se mikään yllätys on. Olen murehtinut väen palkkaamisesta jo kohta kaksi vuotta joka kerran kun joulun ratkaiseva rajapyykki on ylitetty. Mutta niin se vaan on, että nyt pitää pitää peukkuja ristissä (vai miten se meni) ja toivoa, että saadaan joku pätevä, ei konkurssikypsä ja kohtuullisella korvauksella liikkeelle lähtevä remontinedistämisyksikkö tänne hommiin. Sen kun saisi päätettyä/ löydettyä, niin elämä helpottuisi valtaisasti. Sitten jäisi enää ne perinteisen "riittääkö rahat" ja "miten voimme yli talven kestää" -tyyliset paniikin aiheet. Piece of cake.Purkamaan me aletaan joka tapauksessa nyt heti. Se tietää muuttoa ja se puolestaan äärimmäitä mullin mallitusta. Että tsemppiä vaan meille, sitä tarvitaan!

Elämä voittaa :)

Nyt on moniulotteinen otsikko jos ikinä. Ekaksikin, mahatauti joka tällä kertaa olikin tosi sitkeää sorttia kuumeineen päivineen, alkaa olla selätetty. Tai melkein. Eiliset pippalot ja kohtuu tukeva ruoka juomineen sekä muutama tunti tanssia täysillä, hm,  se ei ehkä ollut paras tapa aloittaa "normaalielämä" muutaman päivän paaston jälkeen, mutta kyllä se oli aivan täysin sen arvoista. Moninkertaisesti. Mahtava ilta! :)

Luonto on kanssa ihan villiintynyt. Täysin. Viime viikonloppuna leikattu nurtsi ehti jo puolivälissä viikkoa sellaiseen semihyvään laidunpituuteen ja ponska onkin toimittanut ruohonleikkurin virkaa loppuviikon. Koira-aita-synergeiaa. Lisäksi olin jo odottanut, että missä vaiheessa kotiseutumme runsaslukuiset tuomet ehtivät kukkaan, ja nyt se on tapahtunut. Tuoksu on huumaava. Jopa koiran pissitykset aamuyöstä on ihan yhtä juhlaa lintujen laulaessa ja tuomien tuoksuessa, pelloilla on kevyttä usvaa, silkkaa kauneutta ja vihreyttä kaikkialla. Ongelmallista on vain sänkyyn palaaminen.

Remppa. No, alan pikkuhiljaa palata takaisin elämään myös ekan työtuntiarvion kanssa. Se oli iso. Pitää pyytää rutkasti tarkennusta - etenkin kun urakka-arviota ei pyydetty kuin kohtuullisen rajatuista osista. No, olen odotellut että saisin taas energiatasot jollain tapaa kohdalleen ja otan sitten tämän asian työn alle. Nyt ei vaan ole kyennyt. Plan B, C ja D on kyllä otettu mukaan harkintaan, mutta katsotaan nyt.

Ikkunahemmo kävi katsastamassa ikkunatilannetta tarjouksen pohjalle. Perinpohjainen ja ok tyyppi, mutta kuunnella nyt mahataudissa 3 h kuvausta ikkunoiden ominaisuuksista, arg, tiivistystä hyvät kauppahenkilöt! Myös luottosähkäri ilmaantui kuittailemaan vanhaan tapaansa muinaisista "joku on järjestellyt ilman lupaa minun kaappini" -tyylisistä episodeista, joihin hän sattui päätymään mukaan vähän vahingossa. Se sallittakoon. Tyyppi on aivan loistava, ja ehkä (mutta vain ehkä) olisin voinut viestiä asiasta puhelimessa sen verran hiljempaa, ettei se olisi kuulunut suliskentän toiseen laitaan. Puolustukseksi sanon, että asiasta oli jo puhuttu, ja keittiökaappien järjestys on minulle pyhä, niin. (Ja joo, siis sähkäri teki muutakin kuin kuittaili: hän katkoi sähköt ylhäältä, niin että viraapeli umpiosauna voidaan nyt yläkerrasta toimittaa omituisten viritysten taivaaseen, jei.)

Huh, nyt olisi projektina vuorossa kaksi ihan kamalaa hommaa. Lastenhuoneen lelujen organisointi pois-talteen-käyttöön -läjiin sekä oman työhuoneeni vastaava järjestely. Molemmissa ongelmia aiheuttavat huoneiden vakikäyttäjät, jotka ovat raivostuttavan kyvyttömiä heittämään tavaraa pois, on se mitä tahansa. (Ja kyllä, minä juuri asutan työhuonetta.) Puh, ja huh. Olikohan otsikko sittenkin ennenaikainen... Kaunista kesäviikonloppua!

Poni tuli, poni meni...

...ei onneksi kauas - naapuriin vaan. Siinä kävi nimittäin niin, että poni saapui kaverini kyydissä naapuritallille äitienpäivän aamuna. Aika töpinöissään pikkuneiti oli kylänraittia kotiin päin kävellessään, ja töpinä jatkui täysipainoisena koko päivän. Käytiin pikku lenksulla, ja hoideltiin ponia sitten yöpuulle kun minä menin tekemään a-j-a-t-t-e-l-e-m-a-t-t-o-m-a-n  teon: pamautin  ulos johtavan oven ponin takana kiinni. Valmiiksi töpinäinen pikkuämmä veti asiasta salamannopean ja hyvin toimintaorientoituneen johtopäätöksen ja karautti karsinan etuosan ihmisille suunnatusta kulkuluukusta läpi ja samaa tietä ulos. Siinä vaiheessa kun ehdin edes havaita asian tilan, nelisti pikkuneiti häntä pystyssä pitkin tietä - ja kovaa se menikin. Onneksi ponilla oli selkeä päämäärä eivätkä minun kaksi juostessa visioimaani pelkotilaa (iiks, naapurin ori ja kääks, iso tie) toteutuneet, vaan hyvin määrätietoisesti poni laukkasi suoraan niille sijoille, joilta se aamulla autosta purettiin. Paluukyytiä vailla pikkuinen... No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Poni saatiin karsinaan ja minä varmistelin ponin yöpuulla pysymisen vaatimattomasti yhdellä kakkosnelospöngällä, kahdella lautapöngällä ja takapuomilla. Lisäksi sidoin takapuomin lankkuun ja ovenkahvan väliseinään. Hahaa, siinähän yrität murtautua vapauteen Peräkylän Houdini. Olihan tästä episodista hyötyäkin; kylällä väki sai jutun juurta ponista "joka laukkasi niin kovaa leuka pystyssä ettei sellaista ole usein nähty", ainakaan metriseltä :).

Muutenkin elikot on olleet aika, hm, voimallisesti esillä. Pikkukoirulin liikuntakieltoa on pikkuisen höllätty, koska ihan odotetusti sisäliikunnan osuus liikunnan kokonaismäärästä kasvoi suorassa suhteessa ulkoliikunnan rajoittamiseen (tai jotain sellaista). Katsokaa vaikka, näyttää liikutulta, eikö :)?

Ja koska sisäliikunta sisältää oikeasti suuren loukkaantumisriskin, on pikkukoira saanut siis ulkoilla melko normaalisti - valvovan silmän alla tosin: kovat leikit ja pystypainit johtaa sisäkutsuun, normiliikunta on sallittua.

Niin, ja ikiliikkujan lisäksi on nyt keksitty myös varmatoiminen ilmanlaadun indikaattori. Kas näin, huomaatte varmaan mitä tarkoitan kun katsahdatte työpöytääni.

Kaunis ilma:

Sateinen sää:

Aika vakuuttavaa. Ei juuri petä tämä indikaattori. Lisävarusteena on hurina ja karvamäärän silmämääräiseen arviointiin perustuva Entisen säätilan ilmaisin. Tätä ominaisuutta ei löydykään mistään robbarin ilmanpainepuntareista :).

Myös remppa etenee. Nyt jänskään aivan hulluna sitä, mikä on urakoitsijan tuomio tarvittavista työtunneista ja arvioiduista kustannuksista. Huh. Toimitin eilen uudet kuvat (siis sarja nro 3) kuntaan, ja olin hyyyvin mielissäni kun valvoja ilmiselvästi ilahtui kuullessaan kuka meidän puolesta hommia valvoo. Sanoi, että aa, sittenhän tässä ei ole mitään hätää. Nähtävästi en ollut onnistunut vakuuttamaan habituksellani, mutta hyvä että toisilla on kokemuksen tuomaa arvovaltaa :).

Ja typyt. He tekivät minulle ihanan äitienpäiväkakun. Autoin vähän ja kakun vinksahtanut ulkomuoto meneekin ihan täysin minun piikkiini (piti leikata päällystä mutta leikkasinkin kakkua...). Mutta eikö ole nätti :). Ihanat murut!

Esikoisprinsessa on ollut mahataudissa (taas), kuopusprinsessa taas teloi ensin itsensä trampoliinissa ja on ollut lievää enemmän jumissa "sydänsäryn" kanssa (rintalastaan ja kylkeen sattuu). No, ei turhaan ehtinyt tytsä toipua edellisestä kun tänään sukelsi kunnon voltin reippaasta vauhdista tangon yli. Naamakosketushan siitä oli seurauksena, mutta onneksi oli kypärä päässä ja se suojeli myös enintä osaa kasvoista. Huh sentään. Joka tapauksessa ollaan pidetty päivystystä kiireisenä soittelemalla harva se ilta, että joko me nyt tullaan näytille. Ei ole tarvinnut mennä, mutta kipeä tyttö kyllä on. Mistäkö sen tietää. No irvistysten lisäksi ainakin siitä, että yksi ilta hampaita pestessään tytteli hyvin surkeana sanoi, että "äiti, nyt olen kyllä niin kipeä, että saattaa olla, etten pysty potkimaan siuta ensi yönä". Joo'o, kipeä on :).

Mission impossible

Minulle on ihan pikkutypystä asti hoettu, että kaikki on mahdollista jos vaan oikeasti ja riittävästi haluaa. Tähän asti en ole vielä päässyt väitettä kiistämään, mutta nyt ollaan kyllä lähellä moista tapausta. Synnyttäminen osoittautui mahdolliseksi vaikkei koskaan olisi uskonut, apurahaa saattaa saada juuri silloin kun sitä eniten toivoo ja mies muistaa kaupassa lempparisuklaan merkin. Maailma on pullollaan todeksi muuttuneita ihmeellisyyksiä. Mutta 5 kk bernilapsen diagnoosi ja hoitoyhdistelmä: kasvukipuja ja liikarasitusta. Särkylääkitys 10 pv. Lepo 2-4 vkoa, ei juoksemista eikä hyppimistä. Hahhahhahhhahhaa (kolkkoa naurua)...sanoisin suorilta, että ei mitään onnistumisen mahdollisuutta! Tälläset jutut vetää jopa kerrosbernin vähän vakavaksi...

Mukavaa "kevät"viikon jatketta kuitenkin :)!

Kaikenlaista

Kesä lähestyy, vaikkei säästä uskoisi. Ollaan kuitenkin aloitettu omaisuuden siirtäminen tilapäistiloihin, joissa tullaan viettämään tovi jos toinenkin. Ei ehkei kuitenkaan ihan sitä kolmea vuotta, jonka esikoinen kavereille mainitsi, toivon! Eilen tyhjennettiin yläkerta ja anoppi (kiitos!) siivosi poikansa avustuksella tallissa olevan toimistotilan "toivotaan-pysyvän-kuivana" -tyylisten tavaroiden säilytyspaikaksi. Ehkä jopa vaatteille. Tuohon reiluun 20 neliöön kun ei ehkä meidän elollisten lisäksi saada ihan hirveesti enää muuta sopimaan. Lisäksi keittiö on myös tilattu (jokohan sen ehdin ilmoittaa). Piirrustukset nro 3 palkkarissa. Valvontasoppari tehty. Etenee :). Kohta pitäisi aloittaa kovaa kyytiä välikaton puhallusvillojen tyhjentäminen - jos kevät vaikka yllättää ja tuleekin yht'äkkiä lämmin. Vaikea uskoa nyt, mutta jos :).

Tämän lisäksi olen yrittänyt dokumentoida taloa tälläisenä kuin se nyt on. Alla vessataidetta. Tuijottelin aikani (n. 1,5 v.) oksanreikiä vessan maalamattomassa paneelissa, ja yksi yö kun en saanut unta, piirtelin niitä hahmoja, joita sieltä pompahteli näkyviin. Hirmuinen "yllätys" oli, että tämä osoittautui tyttöjen mielestä tosi inspiroivaksi ja he ystävällisesti täydentelivät hommelia seuraavana parina päivänä. Siippa ei ehkä ollut yhtä innoissaan kun me muut, mutta milloin muulloin tälläistä muka voi tehdä kuin rempan ollessa tiedossa lähitulevaisuudessa, häh?

Esikoisen taiteilema kisu.

Ja lintu. Tämä on nerokkaan kaksisuuntainen. Se pysyy lintuna vaikka sitä katsoisi eri suunnista :).

Kuopuksen itkevä rapu.

Minun tekemäni strutsi tai kalkkuna tai mikä lie.

Koiruli. Vähän apea tyyppi.

Tuttu kaveri :)?

Ja suosikkini kaikista: dino :).

 

Hih, anarkia elää. Ehkä tässä tapauksessa ns. omien seinien sisällä mutta kuitenkin. Ovat vanhan talon etuja tuollaiset seiniin sotkemiset ja muut perinteiseen yhteiskunnalliseen käyttäytymiseen kuulumattomat toiminnat. 

Bernikuulumiset. Pikkuberniä onnuttaa. Ei tietoa mikä, huomenna suuntaamme eläinlääkäriin. Vauhti tosin ei ole vähentynyt ontumisen myötä. Pitää kai pyytää eläinlääkäriltä jotain tainnuttavaa, että kakaran saisi jotenkin huilausmoodille. Alla tyylinäyte eiliseltä. Pam vaan sanoi äänivalli.

Tässä kuvassa sen sijaan sain yli puolitoista koiraa samaan kuvaa. Aika hyvin.

Ja tässä laidunnetaan porukalla omenapuuta. Ihan nälkäisten bernien perusruokaa.

Pihojen sulamisen myötä pikkubernin maailma on muuttunut niin kovin avaraksi, että ei mitään rajaa. On kaikenmaailman lenkkeilijöitä. Vaikka niitä kuinka haukkuu, niin välillä ne pysähtelee juttelemaan. Sitten naapuriin on ihan yhtäkkiä ilmestynyt hevosia (on ne siinä olleet jo sen 4 kk kuin pikkubernikin) ja nekin vaan toljottaa vaikka niille kuinka huutaisi, että hus-menkää-pois. Sitten kun juoksee ihan täysillä jonkun kumpareen yli, niin saattaakin joutua uimasille. Ja sitten jos uimapaikka on täynnä levää, niin saattaa joutua myös pesulle. Nämä molemmat hommat on ihan jees, mutta pesun jälkeen joutuu kuivattavaksi, ja se ei todella ole yhtään jees. Ainoa oikea reagointitapa kuivaukseen on olla enää KOSKAAN menemättä siihen kirottuun huoneeseen ja murjottaa nameja huolimatta ainakin yli kolme minuuttia.

Ykkösberni sen sijaan on onnellinen  saadessaan taas olla enemmän pihalla - etenkin kun ihmisetkin tuntuu syystä tai toisesta heiluvan siellä seurana. Alla kuva 1-vuotiaasta neitokaisesta, jonka synttäreitä vietettiin vappuaattona. Huomioikaa yksivuotiaan arvokkuus ja kerrankin täysin hymytön naama :).