Kaikenlaista

Kesä lähestyy, vaikkei säästä uskoisi. Ollaan kuitenkin aloitettu omaisuuden siirtäminen tilapäistiloihin, joissa tullaan viettämään tovi jos toinenkin. Ei ehkei kuitenkaan ihan sitä kolmea vuotta, jonka esikoinen kavereille mainitsi, toivon! Eilen tyhjennettiin yläkerta ja anoppi (kiitos!) siivosi poikansa avustuksella tallissa olevan toimistotilan "toivotaan-pysyvän-kuivana" -tyylisten tavaroiden säilytyspaikaksi. Ehkä jopa vaatteille. Tuohon reiluun 20 neliöön kun ei ehkä meidän elollisten lisäksi saada ihan hirveesti enää muuta sopimaan. Lisäksi keittiö on myös tilattu (jokohan sen ehdin ilmoittaa). Piirrustukset nro 3 palkkarissa. Valvontasoppari tehty. Etenee :). Kohta pitäisi aloittaa kovaa kyytiä välikaton puhallusvillojen tyhjentäminen - jos kevät vaikka yllättää ja tuleekin yht'äkkiä lämmin. Vaikea uskoa nyt, mutta jos :).

Tämän lisäksi olen yrittänyt dokumentoida taloa tälläisenä kuin se nyt on. Alla vessataidetta. Tuijottelin aikani (n. 1,5 v.) oksanreikiä vessan maalamattomassa paneelissa, ja yksi yö kun en saanut unta, piirtelin niitä hahmoja, joita sieltä pompahteli näkyviin. Hirmuinen "yllätys" oli, että tämä osoittautui tyttöjen mielestä tosi inspiroivaksi ja he ystävällisesti täydentelivät hommelia seuraavana parina päivänä. Siippa ei ehkä ollut yhtä innoissaan kun me muut, mutta milloin muulloin tälläistä muka voi tehdä kuin rempan ollessa tiedossa lähitulevaisuudessa, häh?

Esikoisen taiteilema kisu.

Ja lintu. Tämä on nerokkaan kaksisuuntainen. Se pysyy lintuna vaikka sitä katsoisi eri suunnista :).

Kuopuksen itkevä rapu.

Minun tekemäni strutsi tai kalkkuna tai mikä lie.

Koiruli. Vähän apea tyyppi.

Tuttu kaveri :)?

Ja suosikkini kaikista: dino :).

 

Hih, anarkia elää. Ehkä tässä tapauksessa ns. omien seinien sisällä mutta kuitenkin. Ovat vanhan talon etuja tuollaiset seiniin sotkemiset ja muut perinteiseen yhteiskunnalliseen käyttäytymiseen kuulumattomat toiminnat. 

Bernikuulumiset. Pikkuberniä onnuttaa. Ei tietoa mikä, huomenna suuntaamme eläinlääkäriin. Vauhti tosin ei ole vähentynyt ontumisen myötä. Pitää kai pyytää eläinlääkäriltä jotain tainnuttavaa, että kakaran saisi jotenkin huilausmoodille. Alla tyylinäyte eiliseltä. Pam vaan sanoi äänivalli.

Tässä kuvassa sen sijaan sain yli puolitoista koiraa samaan kuvaa. Aika hyvin.

Ja tässä laidunnetaan porukalla omenapuuta. Ihan nälkäisten bernien perusruokaa.

Pihojen sulamisen myötä pikkubernin maailma on muuttunut niin kovin avaraksi, että ei mitään rajaa. On kaikenmaailman lenkkeilijöitä. Vaikka niitä kuinka haukkuu, niin välillä ne pysähtelee juttelemaan. Sitten naapuriin on ihan yhtäkkiä ilmestynyt hevosia (on ne siinä olleet jo sen 4 kk kuin pikkubernikin) ja nekin vaan toljottaa vaikka niille kuinka huutaisi, että hus-menkää-pois. Sitten kun juoksee ihan täysillä jonkun kumpareen yli, niin saattaakin joutua uimasille. Ja sitten jos uimapaikka on täynnä levää, niin saattaa joutua myös pesulle. Nämä molemmat hommat on ihan jees, mutta pesun jälkeen joutuu kuivattavaksi, ja se ei todella ole yhtään jees. Ainoa oikea reagointitapa kuivaukseen on olla enää KOSKAAN menemättä siihen kirottuun huoneeseen ja murjottaa nameja huolimatta ainakin yli kolme minuuttia.

Ykkösberni sen sijaan on onnellinen  saadessaan taas olla enemmän pihalla - etenkin kun ihmisetkin tuntuu syystä tai toisesta heiluvan siellä seurana. Alla kuva 1-vuotiaasta neitokaisesta, jonka synttäreitä vietettiin vappuaattona. Huomioikaa yksivuotiaan arvokkuus ja kerrankin täysin hymytön naama :).