Kotona taas Enkkuseen suuntautuneen työreissun päätteeksi. Oli hyvä reissu ja irtiotto koko tästä kieltämättä ihan pikkaisen sekavasta kotitilanteesta teki reissusta omalla tavallaan melkein lepuuttavan - vaikka nämä muuten ovatkin kaikessa antoisuudessaan rankkoja. Nopeana summauksena. Olimme Lancasterissa, joka oli idyllinen, viihtyisä, sopivan pieni (no asukkaita oli 80 000, mutta kuitenkin) ja kodikas paikkakunta pikkuruisine kukkien täyttämine etupihoineen ja monivärisine ovineen ja ikkunanpielineen. Yliopisto oli loistava maja/ konffapaikka. Kampus oli suuri, tilat toimivat ja kulkeminen helppoa; sattuipa sitten ottamaan numeroltaan millaisen linikan tahansa, niin aina se ennemmin tai myöhemmin päätyi university underpass -pysäkille. Pidemmät reitit toimi mainioina maisemienkatselureitteinä.
Tämän kyseisen konffan ilmapiiri on mitä kotoisin, joten niin päivien viralliset kuin iltojen epävirallisemmat osuudet oli kaikki kivoja (tosin tehojakin löytyi). Päästiin tanssimaan mm. perinteistä Ceilidh - tanssia, ja se jos mikä oli huikean hikistä ja vielä sitäkin hauskempaa touhua. Ja musiikki oli kuin suoraan keskiaikamarkkinoilta tai Braveheartista. Nakuja maalattuja skotteja ei kyllä näkynyt yhtään, mutta eihän me siellä oltukaan :).
Mitäs vielä. Ai, kaksi merkittävää asiaa. Myös paikalliset ihmiset oli aivan äärimmäisen ystävällisiä. Sekä kaupoissa että bussissa ihan tavallinen vastaus oli: of course dear, tai cheers dear. Sekin ihme on nyt nähty, että linkkakuski odotti kun kyytiläinen kävi kirjakaupassa ostamassa postimerkkejä. Toki hän ensin varmisti, että muut matkustajat tämän hyväksyivät. Ja kaupat. Hm, kurssi oli niin edullinen, että vaatteet tuntui todella halvoilta. Mm. ihan pätevän oloisia farkkuja oli yleisesti tarjolla alle 25 eurolla, ja kun päälle läppäsi vielä alennusmyynnit niin oliisn voinut shoppailla vaikka vähän enemmänkin. No, kaikki mitä ostin tuli ihan tarpeeseen ja sekä lapset että siippa sai kasat tuliaiskuteita myös :). Lastenvaatteista kaikki ei välttämättä olleet kovin halpoja, mutta ah, aivan syötävän söpöjä. Ekan kerran ikinä minulle tuli sellainen olo, että olisin halunnut ostaa joululahjoja jo heinäkuussa (siis paljon normi joulunalusviikkoa aiemmin), mutta onnistuin hillitsemään itseni. Ei muuten, mutta joulun aikaan niitä lahjoja ei tästä myllerryksessä löytäisi enää kukaan...
Tässä pikainen päivitys viime viikolta. Kohta pitääkin käydä nukkumaan, että jaksaa huomenna palata täysillä oman kämpän purkupuuhiin. Onneksi on luvattu riittävän lämmintä, ei pääse palelemaan... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti