Kuistiton talo, taloton kuisti

Jälleen kysytään ihmiseltä kärsivällisyyttä...kuvapäivitysyritys siis. Bloggeri on uusinut kuvasysteemiä. Vaikuttaa nopsemmalta, mutta kaataa explorerin aika herkästi. Aaarg. Joka tapauksessa, yritetäänpä. Lähdetään vaikka tilanteesta, jossa meillä on vielä talo, mutta vain ihan vähän kuistia. Näin. Kuistista tehty tässä perustukset ja anturan alitukset + läpiviennit talolle. Aukko itse taloon on vielä pienoinen, jopa pienempi kuin miksi sen oli tarkoitus jäädä.

Sitten aukkoa suurennettiin suurin piirtein siihen kokoon, joka sen oli tarkoitus olla rempan loppuessa. Sokkeli ja sen ulkopuoli on vielä täyttämättä, mutta sadevesikaivot, salaojaputket jne. on jo laitettu paikalleen. Näyttää jo vähän avarammalta.

Ja sitten, raksapojat purki seinästä huonoksi menneet kohdat...

Aika avaraa. Istuin aitan rappusilla ja itkin kun seinää kaatui. Vieläkin se tuntuu silkalta väkivallalta - olkoonkin, että esimerkiksi koko tuon etuoikealle olevan (olemattoman) seinän alaosa oli kokonaan hävinnyt, murentunut ihan jauhoksi. Ja kaikkien noiden tuon pitkän sivun pystytolppien ylä-, ala- tai keskikohta olisi pitänyt vaihtaa tai korjata. Tässä kohtaa alettiin olla aika lähellä sitä kohtaa, jossa lopullinen tuomio tuli. Alla vähän päätösperusteita:

Tuvan kantavat hirret olivat lahonneet paikoitellen pahasti, vaikka osittain olivat myös kunnossa.

Tuvan pihanpuoleinen seinä, jonka alaosan pystyi harjaamaan pois. Itsessään tämä ei olisi haitannut, mutta kun tuli kaikkea muutakin pientä...

Tyttöjen huoneen seinä olisi varmuudella pettänyt muutamassa vuodessa.

Pystypalkki.



Eteisen ja keittiön väliseinästä ei jänyt oikeastaan mitään jäljelle kun huonot osat purettiin.




Vessan ja keittiön väliseinä oli toinen lähellä sortumisvaaraa olevista seinistä.



Keittiön seinää

Ei kaikki kohdat noin surkeassa kunnossa olleet. Talon takapuoli, se jota ei oltu uudistettu, oli paljon paremmassa kunnossa. Kaikki vauriot olisivat myös olleet korjattavissa, mutta reilusti kalliimmalla kuin uutta tekemällä. Ja kaikkien korjausten jälkeen talossa olisi ollut vanhaa taloa jäljellä ehkä 20%, max. Ei kannattanut. En tiedä miksi päätös "ei voi korjata" venyi niin pitkälle. Pari viikkoa aikaisemmin, ja emme olisi ehtineet aloittaa kuistia. Kun se kuitenkin tuossa vaiheessa oli jo hyvällä mallilla (=maksanut jo noin miljoonan), ei sen työmaan keskeyttämiseen ollut varsinaisesti syytä, joten kuisti jatkoi kokoontumistaan. Tässä runko pystyssä ja kattotuolit paikallaan.

Tuulensuojalevyt ja koolaukset.

Ja panelit päällä. Tähän kohtaan kuistin teko keskeytettiin, ja sitä jatketaan sitten rinnan yhdessä uuden talon kanssa.

Kaksi viikkoa, aika paljon säntäilyä, puhetta, puheluita, päätöksiä jne. myöhemmin vanha talo kaadettiin lopullisesti, ja koti muuttui tontiksi.



Sniif...




Positiivista on, että tuo etualan vesisäiliö (alias Moby Dick, monen vaurion syy muuten) ei ehtinyt kolkata ketään ennen päätymistään romumetalliläjään.



Joten siinä se nyt on: iso tontti ja taloton kuisti. Tunteita on pikkasen vaikea muokata tässä kohtaa sanoiksi, mutta pahimmasta on ehdottomasti päästy yli jo ajat sitten. Otan siis astetta kevyemmän linjan ja sanon, että ärsyttävää tässä touhussa on se, että piha menee nyt kyllä ihan soossiksi. Samoin se, että en saa Anna Puuta pois mielestä (Sellaista käy c'est la vie totesin...) Positiivista taas on se, että kun vanha talo on nyt lopullisesti pois, on päätöskin lopullinen ja kaikki energiat voi käyttää taas yhteen suuntaan. Kai jotain positiivista on siinäkin, että kyläläiset ei millään osanneet kuvitella, että jonkun remontilla voisi olla näin suuri viihdearvo. En kyllä minäkään.