Pihakierros

Meinasin laittaa tähän postaukseen vaihteeksi vain kuvituksia. Viimeksi yrittäessäni (kolmisen päivää sitten) loppui usko kesken kun lataaminen kesti niin kauan, mutta jospa nyt olisin vähän kärsivällisempi. Siis, tervetuloa pihakierrokselle. Ensimmäinen kuva on meidän takapihalta ponin laitumelle päin. Takapihan nurtsi on yhtä kumpuileva kuin peltomaisema itsessään mutta paikka on ihana, salainen puutarha vallan. Talo jää tässä oikealle.

 

Seuraava kuva on otettu tuon edellisen oikeanpuoleisen omppupuun tietämiltä viistoon oikealle. Siellä jatkuu meidän pellot, ja oikealla näkyy aitan kulma (ja tuo telttakatos suojaa purettua hirsimökkiä, tartteiskos kukaan?...)

 

Meidän piha on vanhan maatalon pihapiirin mukainen myös siinä suhteessa, että rakennukset suojaavat pihaa joka puolelta (melkein). Alkuun se vähän ahdisti, mutta kun siihen on tottunut, on se suojaisuus vallan kotoisaa. Aitta rajaa siis pihaa lähteen päin, ja rappusilta katsottuna vasemmalle. Aitan jatkeena on ensin myöhemmin rakennettu autotallinpätkkä (jolle tulee lähtö kunhan päästään pihahommeleihin) ja heti aitan kyljessä on tuo meidän mökki, eli rakennus, johon ollaan muuttamassa tässä pikapuoliin. Mökissä on siis 20-25 neliön tupa, sauna, pukuhuone, liiteri ja kuisti. Mökin alta löytyy myös kellari ja mökin yläkerrasta majoitustilaksi käypäinen vintti :).  

Navetta-talli-varasto on taas mökistä heti oikealle, eli rajaa pihaa pohjoisessa koko pihatien verran. Ja kääntäen, pihatie on pituudeltaan tuon tallirakennuksen pituinen. Ja oheisten todisteiden mukaan ollaan nähtävästi harrastettu seinäpintojen koristelua myös ulkotiloissa :). (Oikeat ikkunat on tulossa talliin kunhan ehditään laittaa.)

 

Seuraava kuva on taas otettu aitanrappusilta itään. Tallirakennus jää siis vasemmalle, talo oikealle puolelle. Kaunis kylämaisema... :)

Snif, tätä vanhaa, homeista kuistia tulee oikeesti ikävä. Siihen on yksi vallan pätevä syy: se on niiiiiin söpö!

Ja loppuun pari idyllistäkin idyllisempää kuvaa takapihalta ja takapihalle päin (kierros alkaa siis olla lopussa). Niin, siitä salaisesta puutarhasta. Meidän takapihaa ympäröivät puskat on kerrassaan villiintyneitä, mutta en haluaisi tehdä niille yhtään mitään. Ne rajaa takapihan omaksi maailmakseen; siellä on hyvä leikkiä vaikka Ruususta, tai kiipeillä puissa.

Meinasin alunperin laittaa tähän muutaman sisäkuvankin, mutta kun niiden purkuvaiheen/ muuton tunnelma on täysin vastakohtainen näiden kanssa, siis sekava, sotkuinen ja ruma, niin taidanpa jättää seuraavaan kertaan ja nauttia nyt vaan meidän ihanasta ympäristöstä - kuvissa ja oikeasti :). Hyvää viikonloppua!

P.s. Osaa ne muidenkin ponit. Olin tässä muutama päivä sitten juuri siirtymässä kylpytakissa saunaan, kun sain tutulta puhelun. Hän kertoi pyydystäneensä läheiseltä valtatieltä pikkuisen ponin ja kysyi onko meidän. No, ei ollut (piti kyllä käydä varmistamassa että ponska oli edelleen karsinassaan johon sen olin varttia aikaisemmin kuskannut - poneista kun ei ikinä tiedä). Lähdin kuitenkin viemään riimunnarua ja muutenkin avuksi. Samalla soittelin tuttuja läpi. Valtatiellä odottelikin aikamoinen söpöliini. Tilanne päättyi onnellisesti kun aikamme omistajaa metsästettyämme omistaja löysikin meidät. Ja ponin. Yksi heppa jäi kuulema vielä kateisiin. Toivottavasti löytyy. Mutta se tuli taas todistetuksi, että jos elämäänsä hässäkkää kaipaa, niin hepat on juuri oikea ratkaisu: toimintaa ei tule puuttumaan ja ajankohdat hässäköille on tarkasti ajoitettuja (sauna, matka, ruokailu, yö).