Raivausta

Huomenna saattaa ihan oikeasti ratketa se, milloin saadaan työmiehet töihin - vai saadaanko. Jännittävää... Sitä odotellessa olen yrittänyt lähinnä raivata niin, että muutto pikkumökkiin olisi jotenkin hallittu ja että tavarat löytyisi vaikka remppaevakko sattuisi ensi kevääseen kestämäänkin (tsiisös...). No, kaikkeen on varauduttava. Minun tapani sekä siivota että raivata on lievästi sanoen kamalaan kaaokseen ja kaiken romauttamiseen perustuva - seikka, josta siippa jaksaa olla aina yhtä, no, hm, kyseenalaistava. On kuulema muitakin tapoja kuin se, että räjäyttää koko homman atomeiksi, ja alkaa sitten kokoamaan siitä jotain uutta kokonaisuutta. Mutta ei, kyllä linjan pitää pitää (överit). Myönnän, että jälki on joskus aika hurjaa ja myönnän myös sen, että jätän tilanteen joskus joksikin aikaa myös levälleen jos sattuu vaikka tälläinen viikko kuin tällä viikolla. Että vaan sairastaa, eikä mistään meinaa tulla mitään. Itse olen melko taitava sulkemaan esimerkiksi työhuoneessani muutaman päivän vallinneen kaaoksen mielen ulkopuolelle, mutta järjestysorientoituneempi kotitaloutemme osapuoli taitaa kärsiä tällaisista ihan aidosti. No, kaikilla on ristinsä, elämme tällä hetkellä poikkeustilassa ja sitä rataa... Yritän kuitenkin huolehtia, että keskeisissä toimintopisteissä (tupa) vastaava kaaos olisi selätetty alle vuorokaudessa. Ja kyllä se kaaos lopulta myös palkitsee. Tähän asti tuloksena on ollut säilytettävien lisäksi keskimäärin säkki kirpparille, säkki Konttiin ja säkki kaatikselle/ huone. Aika hyvin minusta.Tässä vähän lastenhuoneen raivausmallia. Jäljet vie sylttytehtaalle :)...

Ja jos oikein tarkkaan katsoo, niin raivauskuva kakkosessa on myös siippa päivänokosilla. Aika luontevasti tuo sulautuu osaksi pehmiksiä, vai :)?

Söpöläisistä puheenollen (vai puhuttiinko me äsken pehmoista ;)), bernit ovat ihan tosissaan innostuneet puutarhanhoidosta. Niiden lähestymistapa touhuun on valitettavasti vaan ainakin yhtä dekonstruktiivinen kuin omani siivoukseen, joten meillä on ajoittain pieniä erimielisyyksiä siitä, mihin asti koiruleiden hortonomisen valtuudet ulottuvat. Nurmikon huolellisen tuuletuksen (bernin mentävät kolot) hyväksyn melkolailla mukisematta. Myös keväinen oksakarsinta oli jossain määrin ok. Ja vielä kykenen hyväksymään kitkemisen, vaikka sen seurauksena lattialta löytyvät leikkiämpärin kokoiset voikukkaoksennukset onkin vähän tuhoisia matoille. Sen sijaan pikkuisen nikotuksia aiheuttaa pihatietä reunustaviin ukonhattuihin kohdistuva niittotoiminto (pieni edellä ja iso täysillä perässä) ja pensaisiin kohdistuva kasvusuunnan totaalinen uudelleenorganisointi (siis pystysuorasta vaakasuoraksi).En ole kyllä vielä keksinyt millä bernit saa pois päältä kun sääkin pysyy riittävän viileänä. Alla kuva termiiteistä. Siitä näkee miten vakavasti berni ykkönen ottaa kakaran vouhotukset. Tuon asenteen kun saisi omaksuttua omaankin kasvatustyöhön :).