Siis pikaista postausta. Tänään on taas niin optimistinen olo. Siltikin vaikka talkoporukka puoliutui autoteknisten ongelmien seurauksena. (Huom! Selvennykseksi, että talkoot sujuu kyllä, mutta olisi ollut ihana nähdä teitä.) Onneksi meillä saattaa olla vielä jokuset talkoot ennenkuin talo on valmis eli osallistumismahdollisuuksia löytyy tulevaisuudessakin ;). Huomisen suuri haaste on kyllä tuhota useampi litra makkarasoppaa JA neljä litraa makaronilaatikkoa :).
Mutta siihen optimismiin. Luin tytsille antiikin Roomaan sijoittuvaa lastenkirjaa, ja kai tämä Rooma-teema jäi sitten siitä päälle. Joka tapauksessa. Valvoja-suunnittelija kävi tänään. Jostain syystä hänellä näyttäisi olevan suorastaan keisarillinen valta säädellä henkilökohtaisia mielialojani. Joten koska tänään peukku oli pääasiassa ylöspäin, olen ollut tosi iloisella mielellä koko loppupäivän. Se tuntemus tulee myös siitä, etä jollekin tämä homma on ihan normia. Tummuneet seinät ei ole yhtään ruman näköiset, vaan ne on tummuneet. Purut on hyvä juttu. Vauriot on korjattavia. Ja kova puu on kovaa puuta, vaikka sille yrittäisi tarjota mitä muuta roolia tahansa. Ihanaa! Esitettiin myös muutama pieni -öh- muutosehdotus, ja kerrankin nämä itse pähkäillyt ratkaisutkin osoittautuivat toteutukseltaan mahdollisiksi ja jopa remppaa helpottaviksi. Jei! Kaikki nämä olivat hyviä juttuja, mutta yhdestä asiasta olin erityisen iloinen. Puhuttiin yli tunti rakenteista, eristyksestä, viemäröinneistä, toimenpiteistä ja pohjan valamisesta ja ekan kerran ikinä: minä ymmärsin joka sanan! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti