Purkamista III

Meillä se vaan puretaan. Aarteita on löytynyt tosi vähän, kenkiäkin vain vaivaiset kaksi. Myös vanhojen pullojen puuttuminen on ihan silmiinpistävää. Kaikenlaista muuta ylläriä on kyllä sitten löytynyt, mutta onneksi ei mitään hirvittävää kuitenkaan. Jokainen purettu kerros lisää kuitenkin talon tuntemusta ja se on kiva. Yläkerran piilossa ollut, pelottavaakin pelottavampi viritys, parin kuution vesipannu on riisuttuna mallina  melkein ystävällisen näköinen kapistus.

Tiivistämiseen käytetyt vanhat pökätkin kivasti keventää tunnelmaa :).

Muuten kaikki pahemmat vauriot on oikeestaan siellä missä ajateltiinkin. Yhden ikkunan alla tuvassa, ja pannun alla olevassa väliseinässä, ja yksi keittiössä - siis niissä paikoissa missä on vedellä lotrattu... Vessan alusta tulee olemaan myös huono, ollaan siitä ihan varmoja. Mutta onni onnettomuudessa on, että kaikki nämä pahimmat kohdat on niitä, jotka tavalla tai toisella oli jo aiemminkin jäämässä jonkun toimenpiteen jalkoihin.

Lisää sitten näitä purkamisen tila -tyylisiä kuvaelmia. Keittiö niinkuin se nyt on. Ensimmäisessä kuvassa lattia, joka noudatti työhuoneen lattiarakennetta ainakin sammalen osalta.

Tässä taas keittiön tiskiallasnurkkaus sekä seinän takaa paljastunut, rappusten alle jäävä ruokakomero. Kaapista ei löytynyt yhtään harry potteria eikä edes luurankoa, mutta vanhat hyllypaperit olivat vielä paikoillaan. Minulle ainakin tulee tälläisistä löydöksistä edelleen aikamatkaajaolo. On niin helppo hypähtää ajatuksissa vanhaan aikaan ja nähdä ennenmuinoinen talonväki laittamassa ruokia kaappiin tai tekemässä muita talon askareita kun seinien takaa ja lattioiden alta paljastuu näitä komeroita, tulisijoja, ovia... Kiehtovaa, todella!

Alakerta etenee omaan tahtiin. Tuvasta on purettu huonoja pois, ja nyt purkupoppoo on edennyt kuistin kimppuun. Itselläni on uuniprojekti loppusuoralla; tiiliä on pääosin noin 3 kerrosta jäljellä. Sen lisäksi löytyy noin satatonnia entistä laastia, nykyistä pölyä. Tässä talossa on asunut jotain kiinnitysfriikkejä, koska kaikkia tarpeita, joilla kiinnitetään asioita toisiinsa, on käytetty ihan ylenmäärin! Kuvassa uuniprojekti on noin puolivälissä.

 Yläkerta on saanut olla alun jälkeen aika rauhassa, mutta kyllä sekin on edennyt. Viikonloppuna sieltä piikattiin murusiksi betonilattia, ja yläkerran vanhan saunan puoli (tuleva makkari) alkaa olla aika valmis odottelemaan remonttiaallon etenemistä yläkerroksiin. Kuvassa on mies ja masiina sekä luottokamu purkurauta.

Yläkerrasta on kiva kurkkia tulevasta aulasta alas puutarhaan. Samalla voi palautella mieliin, miksi tähän alunperin oikein ryhdyttiin. Kuva ei tee oikeutta yläkerran aulasta aukenevalle puutarhanäkymälle. Se on kaunis!