Remppaelämää

Nyt on kuistikin matalana. Talo hupenee ihan silmissä aktiivisen rempparyhmän käsittelyssä :). Uuden kuistin pohjan pitäisi lähteä muokkautumaan jo perjantaina ja viikonloppuna on tiedossa myös seinientyhjäystalkoota ja purkamistakin siihen taitaa mahtua. Jostain syystä sitä vaan riittää...

Joka tapauksessa, kun remppa on hyvässä vauhdissa, meinaa blogista tulla pelkkä työvaiheiden raportoinikanava. Ihan ok, mutta koska tällä nimenomaisella blogituksella on myös muita funktioita (minun huvitukseni, rakas päiväkirja) niin ajattelin keskittyä hetkeksi niihin asioihin, jotka eivät ole ihan päivittäistapahtumatasoa.

No niin, ja lähtee. Ette usko, mutta eilen tiskasin niin, että lopettaessakin oli vielä valoisaa. Mukavaa vaihtelua vaikkapa toissapäivään, jolloin pimeä pääsi yllättämään kesken tiskauksen. Astioiden kuuraaminen sujui toki käsikopelollakin, mutta hukkasin kaksi kertaa harjan kun ajattelemattomasti laskin sen pois käsistä. Siippa kertoi kokemuksen kuultuaan, että grilli/tiskikatokseen saa valotkin, mutta nää, nykyajan hömpötyksiä, tai saattaa olla että ehkä kokeilen joku kerta. Eilen kuitenkin tiskattiin siis valoisassa.

Tänään oli todella ihmeellinen päivä. Olin ruokkinut koko perheen, käynyt koiruleiden kanssa lenksulla, pessyt kaksi koneellista pyykkiä, lämmittänyt saunan (tai no, aloittanut sen lämmittämisen), vienyt eiliset tiskit sisälle ja siivoillut, pistänyt ponskan iltatalliin, ruokkinut kisut, täyttänyt tallin vesipisteet + elukoiden vedet ja vielä jutskannut naapurin kanssa ja kaikesta tästä huolimatta olin saunassa ennen puoli yhdeksää. Ekan kerran koko kesänä. Ihan kuin elämä olisi hallinnassa. Jätin tosin kaikki rempantapaiset tältä päivältä pokkana väliin.

Tänään oli myös päivä, jolloin lapset eivät olleet turhautuneita remonttiin. Toisaalta tämä ei yllätä. Niin kauan kuin pysytään kaukana rempan kohteesta ja puuhaillaan muuten vaan, ketään ei tunnu häiritsevän, mutta saman tien kun ollaan oltu (minä olen ollut) 10 minsaa remppahommissa, ei kellään ole enää mitään tekemistä, on tyhmää, siis toooosi tylsää ja muutenkin ihan ikävää. Esikoinen on perinyt jostain hippusen analyyttisyyttä ja julistikin tässä yksi päivä (kun sanoin, että meidän on vaan tehtävä sitä remppaa, tai se ei ikinä valmistu), että hän aikoo asua tässä mökissä koko ikänsä. Koitin muistutella mieliin, että meillä on tosi kivoja suunnitelmia tyttöjen huoneiden varalle,ja muutenkin. Johon neiti tokaisi: "Kuule, eno on rakentanut taloa jo kolme vuotta, ja sillä on ollut siellä apuakin. Meille on tulossa vain kaksi rakennusmiestä! Ei mitään mahdollisuutta onnistua. Me asutaan tässä vielä sadan vuoden päästäkin." Okkei. Faktat ei ehkä mennyt ihan kohdilleen, mutta muuten olen aika vaikuttunut moisesta moniulotteisestä tilannetajusta. Ja jotkut pikku-pikku-rempparaivaritkin tuli samalla ehkä ymmärrettävimmiksi.

Lapsikullat ovat muutenkin loistaneet viimeaikoina. Kun niiltä reppanoilta on tylysti riistetty osa nykyajan monipuolisista viihdykkeistä, niin nyt he keksii sitten omiaan. Luovia leikkejä onkin syntynyt. Täytyy vaan ihmetellä esimerkiksi sellaisia kiehtovia luomuksia kuin "Räpytä vesi löylykauhasta" tai (henkilökohtainen suosikkini) "Kuka pystyy pisimpään pitämään sormea luumuhillossa". No, ruualla ei saa leikkiä, mutta hetken aikaa piti kyllä seurata kuuma-luumuhillo-pelin sääntöjen kehittelyä. Ei ollut mikään helppo peli nimittäin.

Joo, siis joku päivä oli mielessä tosi paljon sellaisia juttuja, jotka on tavalla tai toisella vähän erikoisia. Mutta ihmeesti sitä on tottunut jo vaikka mihin. No, yksi asia on tullut henkilökohtaisestikin todettua. Nykyaikaisen sivilisaation ja ns. sivistyksen mitta ei tosikaan ole puhdas vesi, vaan jäteveden käsittely. Ilman viemäriin kytkettyä tiskiallasta on aika ärsyttävä elää. (Miettikää nyt, kattilallinen kiehuvia makaroneja vesineen, kaksi ovea ja kaksi berniä välissä matkalla pihalle, lapsia säntäilemässä sinne tänne...uh!) Muutenkin aika helposti huomaa toimivansa kuin muinainen roomalainen: tunkio tuppaa muodostumaan puoliväkisin siihen, mihin se luontevimmin tulee. Onneksi ollaan vielä onnistuttu pidättäytymään pelkissä tiskivesissä ja ompunkuorissa:). Josta puheen ollen, vaikka voisi luulla, niin se ettei vessanpöntölle tule vesijohtoa vaan kaikki vetovesi on kantokamaa ei loppuseltaan ole ollenkaan niin ärsyttävää. Tuleepahan kiinnitettyä huomiota vesivessan vedenkulutukseen. Vettä menee nimittäin paljon.

P.s. Päivä jatkuu ihan kummallisena. Kuopusprinsessa nukahti jo 22.10. Tekisi mieli sanoa, että tätäkään ei oeel tapahtunut koko kesänä, mutta se olisi liioittelua. Muistan ainakin kaksi kertaa.