Bernielokatsaus: pikkuberni on toipunut valeraskaudesta - tai sitten ei. Juuri kun ajattelin, että toipunut on, se haluaa viideltä ulos -ihan vaan nukkumaan lumihankeen. Siellä se sitten makasi (minun huutaessa rappusilla (koska olisi ollut kiva olla nukkumassa silloin viideltä) ) silmät alaviistoon lurpallaan ja hännänpää pikkuisesti heilahdellen sen näköisenä, että "tosi harmi, oikeesti, jos sua nyt noin harmittaa, mutta tulisin kyllä jos vaan pystysin, mutta en nyt pysty kun on sellanen olo, että pitää kölliä lumihangessa". Mitäs siinä sitten... Ainot vaan jalkaan ja koirulia hangesta hakemaan. Been there, done that - deja vu kenties?
Ykkösberni leikkii eristetehdasta ja tiputtaa karvaa. Kakskytäneliöisessä kämpässä bernin karvanlähtö on...hm... aika kokemus. Vinkkinä voin sanoa, että imuroin tänään neljä (4!) kertaa, ja silti tuntui sapuskoissa olevan enemmän koirankarvoja kuin sitä varsinaiseksi syötäväksi tarkoitettua osuutta.
Kakarakatsaus. Eskarilainen aloitti koulukyytiharkkaamisen. Pollea on. Miten ne lapset noin kasvaa? Esikoinen taas on ihan itsensä. Paljon kaikkea, murut <3!
Raksa. Viikon lopuessa meillä on talossa vesi (tosin vasta talosululle asti, mutta kuitenkin), lämpöpumppu keruupiiriasteelle viritettynä, alakerran väliseinät ja sähköt viittä vaille valmiit ja kipsilevyjen saumat kitattuina. Tänään olisi pitänyt päättää takkamalli (ja etsiä se halvin vaihtoehto), selvittää tarjouspyyntöä varten haluamamme hanat, pöntöt ja vesikalusteet sekä tehdä joku ratkaisu alakerran lattioiden ulkoasun suhteen. Lattian kanssa ollaan nyt päädytty alakerran osalta kokokiviseen ratkaisuun, perusteluina paras sopivuus sekä valittuun lämmitys/jäähdytysmuotoon että bernilöiden tassukoihin. Mutta se ulkonäkö. Harmaa olisi kiva, mutta ei likaisenharmaa, ei liian vaalea, ei liian tumma eikä liian hailakka. Siis sen pitäisi olla sopiva. Ruskeakin menettelisi, jos se olisi harmaanruskea, tai muuten sopivasti särmikäs... Päätöksiä, päätöksiä koko raksaaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti